Uudes­sa kir­kos­sa uut­ta ja van­haa

Kiih­te­lys­vaa­ra saa uuden kir­kon, kun pitä­jän van­ha kirk­ko mene­tet­tiin vuon­na 2018 tuho­pol­tos­sa. Palos­sa tuhou­tui suu­ri mää­rä his­to­ri­aa. Uusi kirk­ko pyr­kii tuo­maan esiin van­han kir­kon piir­tei­tä uudel­la taval­la.

Uusi kirk­ko on ripaus uut­ta ja van­haa

Joen­suun ev.lut. seu­ra­kun­tayh­ty­män yhtei­nen kirk­ko­val­tuus­to päät­ti kokouk­ses­saan jou­lu­kuun alus­sa 2018, että Kiih­te­lys­vaa­ran tuli­pa­los­sa tuhou­tu­neen kir­kon pai­kal­le raken­ne­taan uusi kirk­ko. Suun­ni­tel­mia laa­ti­maan ase­tet­tiin suun­nit­te­lu­toi­mi­kun­ta, jon­ka työ­tä jat­koi han­ke­suun­nit­te­lu­työ­ryh­mä.

Kesä­kuus­sa 2020 yhtei­nen kirk­ko­val­tuus­to hyväk­syi Kiih­te­lys­vaa­ran kir­kon raken­ta­mi­sen raa­mit. Kirk­ko raken­ne­taan enti­sen kir­kon pai­kal­le ja sen hyö­ty­pin­ta-ala on noin 510 m². Perus­ti­lan­tees­sa kir­kos­sa oli­si 100–125 istu­ma­paik­kaa. 

Kir­kon suun­nit­te­lus­ta vas­taa oulu­lai­nen Luo ark­ki­teh­dit Oy ja pää­vas­tuu suun­nit­te­lus­ta on Riik­ka Kuit­ti­sel­la.

– Tämä han­ke on sii­nä mie­les­sä aivan eri­tyi­nen, että suo­raan van­hal­le pai­kal­le on pää­tet­ty raken­taa uusi raken­nus, ker­too Kuit­ti­nen.

Osal­lis­ta­mi­nen ja vuo­ro­vai­ku­tus pai­kal­lis­ten kans­sa on ollut hyvin iso osa työ­mää­rää täs­sä hank­kees­sa

Vah­va osal­lis­ta­mi­nen suun­nit­te­lus­sa

Uuden kir­kon suun­nit­te­lun eri­koi­suu­te­na on var­sin vah­va osal­lis­ta­mi­nen suun­nit­te­lu­vai­hees­sa.

– Se on ollut hyvin iso osa työ­mää­rää täs­sä hank­kees­sa, joka taval­laan mel­ko usein jää ark­ki­teh­dil­ta oikeas­taan lähes koko­naan pois, Kuit­ti­nen valot­taa.

Hank­kees­sa on ollut eri­tyis­tä ja eri­lais­ta, että Kuit­ti­nen on esi­tel­lyt suun­ni­tel­mia aina eri yhteyk­sis­sä suu­rim­mal­le osal­le seu­ra­kun­ta­lai­sia. Hänen mukaan­sa tämä on ollut siten myös haas­ta­va pro­jek­ti, kun on pal­jon taho­ja muka­na.

– Täs­sä on pal­jon taho­ja, jot­ka on täs­sä hank­kees­sa muka­na eli esi­mer­kik­si Museo­vi­ras­to osal­lis­tui ihan kaik­kiin kokouk­siin, Kuit­ti­nen ker­too.

Perin­tees­tä ammen­ne­taan, mut­ta ei kui­ten­kaan van­han kopio­ta teh­dä

Kiih­te­lys­vaa­ran asuk­kail­ta kerät­tiin toi­vei­ta, joi­den poh­jal­ta suun­ni­tel­tiin uusi kirk­ko. Ihmis­ten toi­veis­sa oli, että kirk­ko huo­kui­si his­to­ri­aa, mut­ta oli­si sil­ti moder­ni.

– Perin­tees­tä ammen­ne­taan, mut­ta ei kui­ten­kaan van­han kopio­ta teh­dä, Kuit­ti­nen kiteyt­tää pai­kal­lis­ten toi­veet.

Vas­tauk­sis­ta nousi aika sel­väs­ti suu­ri lin­ja, mitä ihmi­set ylei­ses­ti toi­voo. Samal­la sii­hen liit­tyy Kuit­ti­sen mukaan myös haas­ta­vuus. Hän sanoo, että on mah­dol­lis­ta pää­tyä ukko­sen­joh­dat­ti­mek­si eri näkö­kul­mien välil­le.

Uusi kirk­ko on pui­nen moni­toi­mi­kirk­ko, jol­loin seu­ra­kun­ta luo­puu eril­li­ses­tä seu­ra­kun­ta­ta­los­ta. Tavoit­tee­na on 200 vuo­den käyt­töi­kä. Nämä ovat seik­ko­ja, jot­ka Kuit­ti­nen on suun­nit­te­lus­sa jou­tu­nut otta­maan huo­mioon.

Kiih­te­lys­vaa­ran enti­nen kirk­ko oli van­him­pia Poh­jois-Kar­ja­las­sa säi­ly­nei­tä kirk­ko­ja

Van­han kir­kon pit­kä his­to­ria tuhou­tuu tuli­pa­los­sa

Van­ha Kiih­te­lys­vaa­ran kirk­ko oli pui­nen ris­ti­kirk­ko, joka oli raken­net­tu Heik­ki Häge­rin joh­dol­la 1769–1770. Kirk­koa kor­jat­tiin 1830-luvul­la, vuo­si­na 1855–1856 ja Juha­ni Viis­teen joh­ta­ma­na perus­teel­li­ses­ti 1931. Kir­kon pin­ta-ala oli 243 neliö­tä, ja istu­ma­paik­ko­ja siel­lä oli 452 hen­gel­le.

Kiih­te­lys­vaa­ran enti­nen kirk­ko tuhou­tui tuho­pol­tos­sa 23. syys­kuu­ta vuon­na 2018. Kiih­te­lys­vaa­ran syys­kui­seen päi­vään herät­tiin siten, että aamun val­je­tes­sa tuhou­tui iso osa Kiih­te­lys­vaa­ran his­to­ri­aa. Palo­kun­ta oli saa­nut auto­maat­ti­sen häly­tyk­sen kel­lo 4.50 aamu­yös­tä. Pelas­tus­lai­tos sai suo­jat­tua kel­lo­ta­pu­lin ja läm­pö­lai­tok­sen, mut­ta kir­kon tuhou­tu­mi­sel­le ei ollut enää mitään teh­tä­vis­sä.

Kiih­te­lys­vaa­ran enti­nen kirk­ko oli van­him­pia Poh­jois-Kar­ja­las­sa säi­ly­nei­tä kirk­ko­ja ja se oli suo­jel­tu kirk­ko­lail­la. Kirk­ko ja sen lähiym­pä­ris­tö muo­dos­ti­vat val­ta­kun­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­vän raken­ne­tun kult­tuu­riym­pä­ris­tön. Museo­vi­ras­ton suo­si­tuk­ses­ta pala­neen kir­kon rau­nioi­ta rai­vat­tiin ja tut­kit­tiin arkeo­lo­gi­sin mene­tel­min.

Rau­nioil­ta otet­tiin tal­teen monen­lai­sia esi­nei­tä

Tut­ki­muk­sis­sa sel­vi­tet­tiin kir­kon raken­nus­ta­paa ja ‑mate­ri­aa­le­ja sekä eri aikoi­na teh­ty­jä muu­tos­töi­tä. Kai­vauk­sia teh­tiin myös maa­pe­rään, jot­ta näh­tiin, onko kir­kon alla hau­to­ja tai merk­ke­jä ihmis­ten elä­mäs­tä ennen kir­kon raken­ta­mis­ta. Hau­to­ja kir­kon alta ei löy­ty­nyt.

Rau­nioil­ta otet­tiin tal­teen monen­lai­sia esi­nei­tä, kuten oven veti­miä, sula­nei­ta urku­pil­le­jä, kat­tok­ruu­nun osia, taot­tu­ja sei­nän ja katon tuki­ra­ken­tei­ta sekä osia saar­na­tuo­lin ja alt­ta­ri­pen­kin raken­teis­ta. Kir­kon rau­niois­ta löy­tyi myös van­ho­ja koli­koi­ta, jot­ka on toden­nä­köi­ses­ti jätet­ty raken­nuk­sen nurk­kiin suo­jaa­maan raken­nus­ta.

Kir­kon rau­nioil­le raken­net­tiin alt­ta­ri ja siel­tä löy­ty­vät palos­sa vau­rioi­tu­neis­ta ja sit­tem­min kaa­de­tuis­ta puis­ta val­mis­te­tut kirk­ko­pen­kit 144 hen­gel­le. Rau­nio­kirk­ko oli käy­tös­sä syk­syn 2021 arkeo­lo­gi­siin koe­kai­vauk­siin saak­ka.