Työllisyyden hoito – katsottaisiinko yhdessä peiliin?

Työttömyys ja työllisyyden edistäminen: virastoja, virkailijoita, luukkuja, hankkeita, pykäliä, ehtoja, tukia. Pätkätyöt sotkevat tukien maksun? Tuet korkeammat kuin ansiot osa-aikatyöstä? Katoava motivaatio, kaventuva elinpiiri? Tuota kaikkea voi työttömyys olla.

Olisiko rehtiä katsella yhdessä peiliin? Olemmeko rakentaneet itseään ylläpitävän, pahoinvointia tuottavan rakennelman, vaikka tarkoitus on ollut hyvä ja vilpitön? Mitä pitkittyneempi työttömyys, sitä vaikeampi se on katkaista ja sitä moninaisemmiksi työttömän omat inhimilliset haasteet tuppaavat kertautumaan.

Onnistumiset ja tunne omasta ”kelpaamisesta” ovat kaikille tarpeen itsetunnon ja merkityksellisyyden tunteen luomiseksi.

Onko tässä elämässä (lue: työllisyysasioissa) mitään järkee; meillä kun on noita palveluita, pykäliä, tukia ja tukijoita – ja samalla ihan liikaa työttömiä ja huonoa vointia – eli tarkemmin kun aattelee, käy päätä särkee. Mutta…

Seurattuani vierestä joitakin tosielämän tarinoita, rohkaistun pokkana yleistämään ja väitän, että olisimme onnellisempia ja hyvinvoivempia yksilöinä sekä yhteisönä, jos jokainen meistä taitojensa ja terveytensä puitteissa tekisi hyvää toisille.

Meillä on yksinäisiä kanssaihmisiä, ruuhka-arkea eläviä perheitä ja rehottavia tienvarsia, joiden kaikkien tilanne olisi konkreettisesti autettavissa tavallisten, järkevien ihmisten toimesta. Samaan aikaan meillä on työttömänä liian suuri määrä näitä järkeviä ihmisiä.

Väitän, että hekin olisivat onnellisempia ja paremmin voivia saadessaan tuet ja ansionsa, ei toimettomuudesta vaan siitä, että he kykenevät vaikkapa kaunistamaan katujemme varsia tai auttamaan tukalassa tilanteessa olevaa lapsiperhettä tai vanhusta. Ja samalla huomaamaan, että he osaavat, he kykenevät, heidän tekemisellään on merkitystä ja heitä odotetaan jonnekin ilolla ja kiitollisuudella.

Useampiakin normeja siinä toki pitäisi muuttaa, mutta miksi ei muutettaisi? Saavutettavat hyödyt, hyvinvointi ja onnellisuus voisivat olla ihan ihanan järjettömät. Entä kokeilun riskit? Ehkä niitäkin tunnistetaan, mutta sehän auttaa riskien haltuun ottamisessa. Kansantaloudellinen eurovaikutus voisi myös olla vuosien tarkastelussa selkeästi positiivinen. Siis miksi ei?

 

henkilöstöjohtaja
Sari Lempiäinen

sari.lempiainen@jns.fi
puh. 050 656 67

Useampiakin normeja pitäisi muuttaa, mutta miksi ei?