Elinikäinen intohimo omaan soittimeen

Alttoviulisti Katri Hänninen pääsi Joensuun kaupunginorkesteriin helmikuussa 2020 koesoiton perusteella. Sitä ennen hän ehti olla Joensuun orkesteritoiminnassa mukana sijaisena viiden vuoden ajan.

– Tämä on ensimmäinen vakituinen työpaikkani. Ennen tätä vietin matkalaukkuelämää yhteensä neljässätoista eri orkesterissa, sillä olen toiminut sijaisena kahdeksassa eri ammattiorkesterissa ja lisäksi keikkaillut kuuden eri kaupungin orkesterissa, Hänninen listaa.

Joensuussa hyvin viihtyvä muusikko nauttii niin muiden kanssa soittamisesta kuin kaksin soittimensa kanssa vietetystä ajasta.

– Joensuun kaupunginorkesterin koon ansiosta korostuu ajatus siitä, että jokaisen soittimen ääni on tärkeä kokonaisuuden kannalta. Työ oman soittimen kanssa ei lopu koskaan ja muusikon työhön kuuluukin elinikäinen intohimo omaan soittimeen.

Myös vuorovaikutus kuulijoiden kanssa sekä kaupunginorkesterin järjestämä yleisötyö ovat Hännisen mielestä merkityksellisiä.

– Koen työni muusikkona palveluammatiksi. Jos yleisössä joku hymyilee konsertin jälkeen haltioituneena, tunnen häneen syvää yhteyttä, sillä musiikki on tehnyt tehtävänsä. Kuunteleminen on äärettömän arvokasta kulttuurityötä.

– Unelmoin saavani tavata yleisöä runsaasti paitsi konserteissa myös muissa tilaisuuksissa. Olen kehitellyt napero- ja päiväkoti-ikäisille sopivan Ankka musiikin lumoissa -nimisen musiikkihetken ja tykkään käydä tapaamassa ihmisiä esimerkiksi eri yhdistyksissä, soittaa heille ja kertoa alttoviulumuusikon työstä, Hänninen vinkkaa.

Koen työni muusikkona palveluammatiksi.

”Hän oli kuin rock-tähti”

14-vuotiaana tosissaan alttoviulunsoiton aloittanut Katri Hänninen sai sysäyksen harrastukseensa taiteilija Juri Bashmetin Suomessa järjestetystä resitaalista.

– Raahauduin melko välinpitämättömänä paikalle, mutta kun Bashmet alkoi soittaa, kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni, kuinka alttoviulua soitetaan ”oikeasti”. Hän oli siitä lähtien aina parikymppiseksi asti minulle kuin rock-tähti, Hänninen muistelee.

– Alkutaipaleeni soiton parissa on siitä persoonallinen, etten ole koskaan soittanut viulua, vaan aloitin lapsena poikkeuksellisesti suoraan alttoviululla Suzuki-metodiin perehtyneen Ulla Perksalon opetuksessa Hyvinkään musiikkiopistossa. Ensimmäinen soitinunelmani oli kantele, jonka soittaminen ei tuolloin kuitenkaan ollut mahdollista Hyvinkäällä. Kun olin jonkin aikaa soittanut alttoviulua, kantele tuli soitinvalikoimaan, mutta en halunnut enää vaihtaa.

Soittoharrastus johdatti Katrin opintojen perään: ensin vuonna 1995 Keski-Pohjanmaan konservatorioon Ari Hanhikosken luokalle, parin vuoden opiskelun jälkeen Lahden konservatorioon Arvo Haasman opetukseen ja lopulta Sibelius-Akatemiaan Jouko Mansneruksen sekä Helge Valtosen oppiin. Musiikin maisteriksi valmistunut Katri kuvailee alttoviulua soittimeksi, jota voi soittaa ”miljoonalla eri värillä”.

– Alttoviulu voi olla yhtä aikaa sekä samettisen tumma että heleän kirkas. Rakastan sitä pientä nasaaliutta, joka on myös alttoviululle ominaista, Hänninen paljastaa.

Alttoviulu voi olla yhtä aikaa sekä samettisen tumma että heleän kirkas.

Hyvinvoinnin merkitys

Muusikon työssä itsestä huolehtiminen on tärkeää muun muassa kuulon suojelemisen ja fyysisen jaksamisen vuoksi.

– Alalle tullessani tein päätöksen korvatulppien käytöstä ja olenkin siitä lähtien käyttänyt minulle teetettyjä korvatulppia, Katri Hänninen kertoo.

– Viulunsoitossa huolellinen itselle sopivan olka- ja leukatuen etsiminen auttaa mahdollisimman hyvän soittoasennon takaamisessa, hän jatkaa.

Vastapainoa työlle Hänninen saa liikunnasta, kotona oleilusta sekä ympärillään olevista tärkeistä ihmisistä.

– Olen suuri vesiliikunnan ystävä, joten fyysistä puolta hoidan vedessä liikkumalla. Kotona taas rentoudun, poltan kynttilöitä, väritän aikuisten värityskirjoja ja lueskelen. Mieheni kanssa juomme teetä ja keittiöfilosofoimme.

– Nuoruudenystäväni ja kummilapseni asuvat eri puolilla Suomea ja yhteydenpito heihin on minulle erittäin tärkeää.

Konsertteihin Hänninen kertoo valmistautuvansa ottamalla päiväunet, jotka takaavat esiintymisissä onnistumisen.

Ajatus siitä, ettei orkesterin soittamaa musiikkia muka ymmärtäisi on roskaa.

Jokaiselle jotakin

Katri Hänninen kertoo lempimusiikkinsa vaihtelevan kausittain ranskalaisen barokin, sinfoniamusiikin, maailmanmusiikin ja Jethro Tull -rockyhtyeen välillä. Kuulemistaan konserteista mieleenpainuvimpiin hän luettelee Grigori Sokolovin ja Jordi Savallin esiintymiset.

– Muistan ikuisesti näiden esitysten tunnelman. Niissä minut lumosi suuri muusikkous, Hänninen perustelee.

Orkesterimusiikista edes pikkuisen kiinnostuneita Hänninen kannustaa tutustumaan rohkeasti tarjontaan.

– Kaikille löytyy varmasti oma genrensä myös orkesterin ohjelmistosta, sillä joka viikko on todella erityylisiä konsertteja, hän tiivistää.

– Ajatus siitä, ettei orkesterin soittamaa musiikkia muka ymmärtäisi on roskaa, koska eihän meidän esimerkiksi ravintoloissakaan tarvitse tietää mitä reseptissä on tai miten ruoka on valmistettu ja voimme silti todeta, että vitsi tämä on hyvää.