Mikäs tääl­lä on olles­sa!

Hami­nas­ta kotoi­sin ole­va 28-vuo­tias fysii­kan opis­ke­li­ja Roman Cal­pe tekee par­hail­laan foto­niik­ka-alan väi­tös­kir­jaa Itä-Suo­men yli­opis­tos­sa. Joen­suu­lai­se­na mies ei ole mikään roo­kie, sil­lä hän aset­tui kau­pun­kiin opis­ke­lu­jen peräs­sä jo vuon­na 2016. Cal­pe ker­too­kin viih­ty­vän­sä Joen­suus­sa val­lan mai­nios­ti.

– Joen­suu on pal­jon isom­pi kuin koti­kau­pun­ki­ni. Tääl­lä on läm­min ilma­pii­ri, ja ihmi­set ovat ulos­päin­suun­tau­tu­nei­ta.

Kun apua tar­vi­taan, sitä ei tar­vit­se erik­seen kysyä, vaan sitä tar­jo­taan kysy­mät­tä­kin

Arkea hel­pot­taa myös se, että joka puo­lel­le kau­pun­kia pää­see nopeas­ti, ja autoa tar­vit­see pal­jon vähem­män kuin vaik­ka­pa Hami­nas­sa. Myös kau­pun­ki­lai­set saa­vat Cal­pel­ta kehu­ja.

– Joen­suu­lai­set ovat tosi lep­poi­saa väkeä. Kun apua tar­vi­taan, sitä ei tar­vit­se erik­seen kysyä, vaan sitä tar­jo­taan kysy­mät­tä­kin. Ilma­pii­ri on ren­to ja asu­mi­nen suh­teel­li­sen hal­paa. Joen­suu on hyvä paik­ka elää ja työs­ken­nel­lä.

Foto­niik­ka-kär­pä­nen purai­si lukios­sa

Roman Cal­pen kiin­nos­tus foto­niik­kaan sai alkun­sa jo lukios­sa, kun luon­non­tie­teis­tä ja fysii­kas­ta kiin­nos­tu­nut nuo­ri mies valit­si mukaan foto­niik­kaa käsit­te­le­viä kurs­se­ja.

Lukion jäl­keen Cal­pe suun­ta­si mais­te­rio­pin­to­jen peräs­sä Joen­suu­hun. Näl­kä on kas­va­nut syö­des­sä, ja nyt tit­te­li­nä on väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja. 

Lukion jäl­keen Cal­pe suun­ta­si mais­te­rio­pin­to­jen peräs­sä Joen­suu­hun

– Väi­tös­kir­jan aihe voi olla teo­reet­ti­nen tai käy­tän­nön­lä­hei­sem­pi. Itse teko­vai­hee­seen sisäl­tyy rut­kas­ti itse­näis­tä opis­ke­lua ja tie­don­han­kin­taa. Väi­tös­kir­jan vaa­ti­muk­se­na on, että osa­na sitä pitää jul­kais­ta kol­me artik­ke­lia. Pal­jon kir­joit­ta­mis­ta sii­hen kuu­luu.

Pelk­kää nenä kiin­ni kir­jas­sa — tai ruu­dus­sa — ole­mis­ta väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus ei suin­kaan ole, vaan sii­hen sisäl­tyy myös pal­jon labo­ra­to­rio­työs­ken­te­lyä.

– Labo­ra­to­rios­sa tut­ki­taan esi­mer­kik­si valon vuo­ro­vai­ku­tus­ta tiet­ty­jen mate­ri­aa­lien kans­sa ja valon käyt­täy­ty­mis­tä eri­lais­ten mate­ri­aa­lien kans­sa.

Hyvät eväät kan­sain­vä­lis­ty­mi­seen

Par­hai­ta puo­lia väi­tös­kir­jan teke­mi­ses­sä juu­ri UEF:ssa on Cal­pen mukaan foto­nii­kan tut­ki­muk­sen pit­kä his­to­ria, samoin yli­opis­ton ja foto­nii­kan tut­ki­muk­sen maa­il­man­laa­jui­nen tun­net­tuus opis­ke­li­ja- ja tut­ki­ja­pii­reis­sä. Eväät kan­sain­vä­lis­ty­mi­seen ovat näin ollen erit­täin hyvät.

Haas­teil­ta vaa­ti­vas­sa tut­ki­mus­työs­sä ei voi vält­tyä. Jos­kus käy väki­sin niin, että mit­taus­tu­lok­set eivät vas­taa alus­sa esi­tet­tyä teo­ri­aa. 

– Näin tapah­tuu esi­mer­kik­si kokeel­li­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa. Se vai­kut­taa myös siten, että tut­ki­muk­sen teke­mi­nen venäh­tää aika­tau­lus­ta. Tämän jäl­keen etsi­tään mah­dol­li­sia vas­tauk­sia, min­kä takia näin kävi. Onko itse teo­rias­sa jota­kin vikaa vai onko mit­tauk­set teh­ty jol­lain tapaa vää­rin, Cal­pe avaa.

Tut­ki­mus­työ­hön saa­maan­sa tukea Roman Cal­pe kiit­te­lee.

– Ohjaa­jat aut­ta­vat pal­jon. Kun hei­dän kans­saan läh­tee pur­ka­maan asioi­ta läpi, niin ne alka­vat lok­sah­taa koh­dal­leen.

Sha­kis­ta vas­ta­pai­noa

Työ­päi­vän jäl­keen Roman Cal­pe suun­taa mie­li­har­ras­tuk­sen­sa sha­kin pariin. Mies on Joen­suun Shak­ki­ker­hon aktii­vi. Ker­ho on perus­tet­tu vuon­na 1945, ja se on yksi suu­rim­pia ja menes­ty­neim­piä shak­ki­ker­ho­ja maas­sam­me.

Cal­pe ker­too hurah­ta­neen­sa shak­kiin You­tu­ben kaut­ta. 

Joen­suun vuo­det ovat poi­ki­neet usei­ta ystä­vyys­suh­tei­ta, jois­ta moni on säi­ly­nyt näi­hin päi­viin

– Ensik­si kat­se­lin siel­tä shak­kia ja sit­ten mie­tin, että tämä­hän voi­si olla sel­lai­nen peli, jota voi­si yrit­tää itse­kin. Olin oppi­nut sään­nöt pie­nem­pä­nä, mikä madal­si kyn­nys­tä aloit­taa. Alus­sa pela­sin netis­sä, mut­ta ajan myö­tä syn­tyi aja­tus sii­tä, että pelaa­mi­nen oli­si kivem­paa, jos sitä voi­si teh­dä kas­vo­tus­ten jon­kun kans­sa.

Yleen­sä Cal­pe pelaa saman vakio­po­ru­kan kans­sa ker­ran vii­kos­sa. Toki myös uudet kas­vot ovat ter­ve­tul­lei­ta.

– Sin­ne voi tul­la myös ihan vas­ta-aloit­te­le­va har­ras­ta­ja opet­te­le­maan sään­tö­jä ja sitä kaut­ta syven­ty­mään pelin saloi­hin. Koke­neem­mil­le pelaa­jil­le jär­jes­te­tään shak­ki­tur­nauk­sia.

Cal­pe ker­too, että Joen­suun vuo­det ovat poi­ki­neet usei­ta ystä­vyys­suh­tei­ta, jois­ta moni on säi­ly­nyt näi­hin päi­viin. Se läm­mit­tää miel­tä.

Artik­ke­li on tuo­tet­tu osa­na Joen­suun kau­pun­gin inno­vaa­tio­toi­min­nan eko­sys­tee­mi­so­pi­muk­sen (EAKR) toi­min­to­ja, joi­ta osa­ra­hoit­ta­vat Euroo­pan unio­ni sekä Joen­suun kau­pun­ki.