Lumiuk­ko­ja las­ten tuke­na

Joen­suu­lais­päi­vä­ko­deis­sa on töis­sä vii­si lumiuk­koa tai lumik­kia las­ten yli­mää­räi­se­nä tuke­na. He ovat läs­nä las­ten arjes­sa tar­jo­ten mie­le­käs­tä teke­mis­tä ja aikui­sen läs­nä­oloa päi­vän eri toi­min­nois­sa niil­le lap­sil­le, joi­den kas­vua ja kehi­tys­tä var­hais­lap­suu­des­sa on tar­peen tukea.  Joen­suun sat­saus on ainut­laa­tui­nen koko Suo­mes­sa.

Joen­suun sat­saus on ainut­laa­tui­nen koko Suo­mes­sa.

Moni on kuul­lut Ice­hearts-toi­min­nas­ta, jos­sa jouk­kueur­hei­lun avul­la on saa­tu kou­lui­käi­sil­le lap­sil­le arkeen tur­val­li­sia aikui­sia ja vah­vis­tus­ta ryh­mä­työ- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toi­hin. Jouk­kue­ka­ve­rit voi­vat olla lap­sen ensim­mäi­nen ihan oma vii­te­ryh­mä, joka aut­taa lap­sen kas­vus­sa ja itse­tun­non kehit­ty­mi­ses­sä.

Tar­vet­ta lisä­tuel­le ja hen­ki­lö­koh­tai­sil­le aikui­sil­le on kui­ten­kin jo pal­jon ennen ala­kou­lua. Sik­si Joen­suus­sa halut­tiin sovel­taa Ice­Hearts-toi­min­taa vie­lä pie­nem­pien las­ten tuek­si. Nyt meil­lä toi­mii vii­si lumiu­kok­si – tai lumi­kik­si – nimet­tyä aikuis­ta kol­mes­sa päi­vä­ko­dis­sa antaen aikaan­sa ja tuke­aan eten­kin niil­le lap­sil­le, jot­ka eivät muu­ten vält­tä­mät­tä jak­sa jou­kon muka­na koko päi­vää.

– Las­ten ja per­hei­den arki on muut­tu­nut, eivät­kä van­hat kei­not enää vält­tä­mät­tä tep­si. Tämä on täy­sin uuden­lai­nen mene­tel­mä, jol­la pys­ty­tään koko­nais­val­tai­ses­ti aut­ta­maan tukea tar­vit­se­via lap­sia, ker­too pal­ve­lu­pääl­lik­kö Kat­ja Pus­si­nen Joen­suun kau­pun­gin hyvin­voin­ti­pal­ve­luis­ta.

– Lumiuk­ko­toi­min­ta on tuke­na kun­nan perus­pal­ve­luil­le ja tar­jo­aa vaih­toeh­toi­sen, tut­ki­tus­ti toi­mi­van mal­lin tuke­maan syr­jäy­ty­mis­vaa­ras­sa ole­via lap­sia ja nuo­ria, Pus­si­nen jat­kaa.

Valin­ta­kri­tee­rei­tä lumiuk­ko­toi­min­taan voi­vat olla muun muas­sa käyt­täy­ty­mi­sen ongel­mat päi­vä­ko­dis­sa ja koto­na, pul­mat sosi­aa­li­sis­sa tai­dois­sa tai vaik­ka­pa van­hem­pien ja per­heen jak­sa­mi­nen.

Lumiuk­ko­toi­min­nan avul­la lap­sen on tar­koi­tus esi­mer­kik­si oppia lisää tun­ne­tai­to­ja ja saa­da luo­tua posi­tii­vis­ta minä­ku­vaa. Hän voi tar­vi­ta vaik­ka­pa lisää har­joi­tus­ta pet­ty­mys­ten sie­tä­mi­ses­sä tai tois­ten huo­mioon otta­mi­ses­sa.

Tavoit­tee­na on näin myös kave­ri­suh­tei­den para­ne­mi­nen ja koko päi­vä­ko­ti­ryh­män dyna­mii­kan tuke­mi­nen. Toi­min­ta on pit­kä­kes­tois­ta ja sitä teh­dään moniam­ma­til­li­ses­ti yhdes­sä per­het­tä kuun­nel­len ja myös hei­dän toi­veen­sa huo­mioi­den.

Lap­set ovat saa­neet sano­ja tun­tei­den­sa käsit­te­lyyn eikä nyrk­ki enää hei­lah­da niin hel­pos­ti.

Sano­ja tun­tei­den käsit­te­lyyn

Lumiuk­ko­toi­min­ta alkoi Nol­ja­kan alu­een päi­vä­ko­deis­sa vuo­den 2018 lopul­la. Aluk­si työt aloit­ti kak­si kas­vat­ta­jaa, Hen­ri Pur­siai­nen ja Mika Nii­ra­nen. Molem­mat ovat aiem­min työs­ken­nel­leet Nol­ja­kan alu­een eri päi­vä­ko­deis­sa.

– Olim­me jo pit­kään olleet kiin­nos­tu­nei­ta haas­ta­vas­ti käyt­täy­ty­vien las­ten tuke­mi­ses­ta, ja kun täl­lai­nen tilai­suus tuli eteen, niin oli­han sii­hen tar­tut­ta­va, he ker­to­vat.

Lumiuk­ko­jen työs­sä kes­ki­ty­tään eten­kin tun­ne- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­jen har­joit­te­le­mi­seen. Lap­set ovat hyö­ty­neet sii­tä, että pai­kal­la on päi­vä­ko­din hen­ki­lö­kun­nan lisäk­si useam­pi luo­tet­ta­va aikui­nen, jol­la on aikaa ja mah­dol­li­suuk­sia kes­kus­tel­la rau­has­sa lap­sen kans­sa. Tulok­set alkoi­vat näkyä pian.

– Aggres­sii­vi­nen käyt­täy­ty­mi­nen on vähen­ty­nyt. Lap­set ovat saa­neet sano­ja tun­tei­den­sa käsit­te­lyyn eikä nyrk­ki enää hei­lah­da niin hel­pos­ti, ker­too Pur­siai­nen.

Nol­ja­kan koke­muk­set oli­vat niin hyviä, että kol­mas Lumiuk­ko aloit­ti työt Nii­ni­vaa­ran vuo­ro­päi­vä­ko­dis­sa ja sen jäl­keen vie­lä kak­si Ran­ta­ky­län alu­eel­la.

– Yhdel­lä lumiu­kol­la on mak­si­mis­saan vii­si las­ta eli nyt toi­min­nan pii­ris­sä on noin 25 las­ta. Toki kun lumiuk­ko on muka­na ryh­mäs­sä, hän on muka­na kaik­kien ryh­mäs­sä ole­vien las­ten tuke­mi­ses­sa, ker­too Kat­ja Pus­si­nen toi­min­nan laa­juu­des­ta.

Lumiuk­koi­lu jat­kuu Ice­hearts-jouk­ku­ees­sa

Ensi syk­sy­nä Nol­ja­kan toi­nen lumiuk­ko Hen­ri Pur­siai­nen alkaa vetää Joen­suun ensim­mäis­tä Ice­Hearts-jouk­kuet­ta Nol­ja­kan lap­sil­le. Näin sama tur­val­li­nen lumiuk­ko on las­ten elä­mäs­sä päi­vä­ko­ti­maa­il­man vaih­tues­sa kou­luun.

Esi­kou­lus­sa ja kou­lus­sa kas­vat­ta­ja toi­mii yhteis­työs­sä opet­ta­jan kans­sa. Kou­lu­päi­vän jäl­keen toi­min­taan mukaan vali­tut lap­set osal­lis­tu­vat ohjat­tuun lii­kun­nal­li­seen ilta­päi­vä­toi­min­taan saman kas­vat­ta­jan kans­sa. Ice­Hearts-jouk­kue valit­see lajin­sa itse, ja har­ras­tus on per­heil­le mak­su­ton.

Tär­ke­ää Ice­Hearts-toi­min­nas­sa on nime­no­maan pysy­vyys: sama, tur­val­li­nen aikui­nen kul­kee las­ten rin­nal­la 12 vuo­den ajan.

Mitä var­hai­sem­min lap­si saa kon­kreet­tis­ta arjen tukea juu­ri niis­sä pie­nis­sä­kin asiois­sa, sen parem­pi.

Joen­suu mal­li­kun­ta las­ten var­hai­ses­sa tuke­mi­ses­sa

Meil­lä Joen­suus­sa on teh­ty se, mihin Ice­heart­sin väki on yrit­tä­nyt kan­nus­taa kun­tia jo vuo­sia: otet­tu Ice­heart­sia vas­taa­va var­hai­sen tuen toi­min­ta osak­si jo 5‑vuotiaille lap­sil­le. Ice­Hearts-toi­min­taa on kou­luis­sa eri puo­lil­la Suo­mea, mut­ta pie­nem­pien las­ten lumiuk­ko­toi­min­taa ainoas­taan Joen­suus­sa.

– Mones­ti ensim­mäi­sen luo­kan alku voi olla lap­sen näkö­kul­mas­ta aika kaoot­ti­nen. Jos lap­sel­la on kou­lus­sa sil­loin tuke­na tur­val­li­nen aikui­nen, joka on hänel­le tut­tu jo päi­vä­ko­ti­vuo­sil­ta, uuden­lai­sen arjen aloi­tus voi sujua huo­mat­ta­vas­ti parem­min, sanoo pal­ve­lu­pääl­lik­kö Kat­ja Pus­si­nen.

Mitä var­hai­sem­min lap­si saa kon­kreet­tis­ta arjen tukea juu­ri niis­sä pie­nis­sä­kin asiois­sa, jois­sa hän tar­vit­see, sen parem­pi.

– Se mitä tavoi­tel­laan, on ettei yksi­kään lap­si ehti­si saa­da mitään han­ka­lan lap­sen lei­maa, joka sit­ten saat­taa seu­ra­ta las­ta läpi kou­lua­jan. On tär­ke­ää pääs­tä tuke­maan las­ta aivan kon­kreet­ti­ses­ti, yksi­löl­li­ses­ti arjes­sa, kuten lumiuk­ko­toi­min­nal­la pää­see teke­mään, sanoo Ice­heart­sin jär­jes­tö­pääl­lik­kö Eri­ka Turu­nen.

– Se, että lap­sia tue­taan näin kon­kreet­ti­ses­ti jo pal­jon kou­luai­kaa aiem­min, on se mis­tä mekin olem­me Ice­heart­sis­sa unel­moi­neet. Joen­suun-mal­lis­ta puhu­taan nyt kou­lu­tuk­sis­sa ja semi­naa­reis­sa ja toi­vot­ta­vas­ti muut­kin kun­nat otta­vat Joen­suus­ta oppia, Turu­nen toi­voo.