Kiihtelysvaarassa kasvatetaan muinaisten hovien herkkuruokaa

Holckin pientilalla kasvatetaan villasikoja eli mangalitzoja

Huhtilammelta Kiihtelysvaarasta löytyy Pientila Holck. Vanhaa aikaa huokuvassa pihapiirissä kuuluu eläinten suuri soitto. Esa Holckilla on omien laskelmiensa mukaan noin 120 eläintä. Niistä vajaa 90 on sikoja.

Villasika on saapunut Itävalta-Unkarista Suomeen

Suurin osa Holckin eläimistä on siis sikoja, tarkemmin sanottuna villasikoja. Villasika eli mangalitza on Itävalta-Unkarin keisarikunnasta lähtöisin oleva laji 1860-luvulta. Joseph Anton Johannin risteytti Serbialaista Sumadija-sikaa, Unkarilaisia Bakonyi- ja Szalontai-sikoja sekä eurooppalaista villisikaa.

Tämä sikarotu oli aluksi varattu Habsburgien hoviherkuksi, mutta erityisen herkullisen makunsa vuoksi sen kasvatus yleistyi niin, että 1800-luvun lopussa se oli Euroopan suosituin sikarotu.

Villasikarotu oli lähellä kuolla sukupuuttoon 1980-luvulla. Sikoja oli jäljellä enää noin 250 yksilöä. Kanta kuitenkin saatiin elvytettyä Unkarissa, ja tämän jälkeen mangalitzoja on myös viety useisiin muihin maihin, kuten esimerkiksi Suomeen, Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan.

Teuraspainosta jopa 30 % saattaa olla rasvaa

Suomessa villasika on kuitenkin vielä harvemmin sikaloissa esiintyvä laji. Sitä kasvattaa tällä hetkellä noin reilu kymmenkunta eri tilaa.

Ulkomailla se on varsin suuressa suosiossa erityisen rasvapitoisen lihansa takia. Mangalitza onkin rasvatyypin sika, sillä sen teuraspainosta jopa 30 % saattaa olla rasvaa. Kun tavanomaisella sialla rasvakerroksen paksuus on noin 30 mm, saattaa se mangalitzalla olla jopa 100 mm.

Osaa käyttäytyä kuten sika

Helppohoitoinen sikalaji

Rasvakerroksen ansiosta rotu sopii kasvatettavaksi ulkona laitumella. Rasvakerros suojaa eläintä sekä talven kylmyydeltä että kesän helteiltä. Rotu on siis peräisin ajoilta, kun ei ollut vielä lämmitettyjä sikaloita, vaan siat joutuivat pärjäämään ulkona.

Holckin mukaan villasika on hyvin helppohoitoinen sika. Se pärjää kesät ja talvet ulkona. Karsina tai muu täytyy kuitenkin olla sekä olkia talvella ja kesällä rypemispaikat. Mangalitza on sian lajityypilliseen elämään sopeutunut sika, jolla on vaistot vielä tallella. Se osaa hoitaa porsaansa ja porsimisensa. Hyvin lauhkealuontoinen, mutta osaa kuitenkin porsaspuolustuksen. Holck kuvailee mangalitzaa yleisesti hyvin sikamaiseksi siaksi.

­­­–Osaa käyttäytyä kuten sika, Holck kiteyttää.

Mangalitzan elämänkaari

Villasika on laumaeläin ja Pientila Holckilla on kaksi laumaa, joiden suuruus on noin 40 yksilöä. Possu syntyy ja elää emakkonsa kanssa noin kolme kuukautiseksi asti.

Possulaumalla on omat asemansa ja Esa kertoo pystyvänsä tulkitsemaan tiettyjä asioita lauman hierarkiasta. Esimerkiksi silloin, kun on pieniä porsaita, ne saavat olla hyvin rauhassa ja niillä on hyvin vapaat oltavat. Sioilla on silloin erityisoikeudet.

Sikojen kasvaessa, niille tulee enemmän vastuuta ja ne menettävät erityisoikeuksiansa. Näin niistä tulee jossain kohtaa täysivaltaisia laumanjäseniä.

Hierarkiaan kuuluu se, että toiset pääsevät korkeammalle kuin toiset. Siinä kohtaa, kun siat ovat pääseet korkeimmalle, ne alkavat olla jo niin isoja, että koittaa teurastuksen aika. Jonka jälkeen taas seuraavat pääsevät lauman ylimmälle portaalle.

–Sen huomaa aina siinä sian kasvussakin, että kun se pääsee sinne ylimmälle portaalle, niin silloin se lähtee oikein tosissaan kasvamaan, Holck kertoo.

Holck kertoo, että teuraaksi lähtee kerrallaan noin 4 kappaletta sikoja. Viikon päästä lihat haetaan takaisin ja ne suoramyydään tilalta ja REKO-jakelun kautta sekä satunnaisesti ravintoloihin. REKO-jakelulla tarkoitetaan lähiruoan suoraa myyntiä ilman minkäänlaisia välikäsiä.

Aiheeseen liittyviä uutisia