Bio­hii­les­sä tule­vai­suus

Joen­suus­sa teh­dään mie­len­kiin­tois­ta tut­ki­mus­ta, jos­sa etsi­tään kes­tä­viä tapo­ja hyö­dyn­tää met­siä. Myös hea­vy­rum­pa­li­na tun­net­tu Mar­kus Hir­vo­nen tut­kii työk­seen bio­hii­len omi­nai­suuk­sia, välil­lä kon­kreet­ti­ses­ti kädet saves­sa.

Mar­kus Hir­vo­nen työs­ken­te­lee pro­jek­ti­asian­tun­ti­ja­na Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lul­la Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen koor­di­noi­mas­sa BlackGreen-hank­kees­sa. Muka­na ovat myös Itä-Suo­men yli­opis­to ja Busi­ness Joen­suu. Hank­kees­sa tut­ki­taan, voi­si­ko bio­hii­les­tä löy­tää tapo­ja hyö­dyn­tää met­siä entis­tä tuot­ta­vam­mal­la ja kes­tä­väm­mäl­lä taval­la.

Mar­kuk­sel­la on myös toi­nen ura hii­len­mus­taa metal­lia soit­ta­van Insom­niu­min rum­pa­li­na. Kier­tu­eet ovat vie­neet hänet ympä­ri maa­il­maa, ja len­to­ko­nei­den ikku­nois­ta on tul­lut tark­kail­tua met­siä, tai nii­den puu­tet­ta.

Mitä on bio­hii­li?

Ihmis­kun­ta on hyö­dyn­tä­nyt bio­hiil­tä jo tuhan­sia vuo­sia, mut­ta ter­mi ei ole kaik­kien tun­te­ma. Hir­vo­nen sel­ven­tää asi­aa arki­sel­la esi­mer­kil­lä.

– Bio­hii­li on bio­mas­sas­ta, kuten puus­ta, val­mis­tet­tua hiil­tä. Ero esi­mer­kik­si gril­li­hii­leen ei ole suu­ri, lähin­nä käsit­te­ly­läm­pö­ti­la ja käyt­tö­tar­koi­tus poik­kea­vat. Hii­li­hän val­mis­te­taan bio­mas­saa kuu­men­ta­mal­la, ja osin polt­ta­mal­la sitä, vähä­hap­pi­ses­sa sul­je­tus­sa tilas­sa. Läm­mön ja pala­mi­sen avul­la saa­daan kont­rol­loi­tua hii­len raken­net­ta ja luo­tua eri­lai­sia käyt­tö­tar­koi­tuk­sia lop­pu­tuot­teel­le, Hir­vo­nen sel­ven­tää.

Bio­hii­lel­le on kek­sit­ty käyt­töä esi­mer­kik­si ilman­puh­dis­ti­mis­sa, raken­nus­ma­te­ri­aa­leis­sa, hii­len­si­don­nas­sa ja ravin­tei­den sito­ja­na pel­loil­la. Tule­vai­suu­des­sa bio­hiil­tä voi löy­tyä myös ene­ne­vis­sä mää­rin kos­me­tii­kas­ta, akuis­ta tai vedyn varas­toin­nis­ta.

– Käy­tän­nös­sä sovel­luk­sia on mil­tei loput­to­mas­ti, mikä­li pro­ses­sit saa­daan kan­nat­ta­vik­si. Bio­hii­len mark­ki­nat ovat kas­va­vat ja ilmas­ton­muu­tos voi ava­ta uusia käyt­tö­ta­po­ja. Jos esi­mer­kik­si tur­peen ener­gia­käyt­tö lop­puu, on kii­re löy­tää uusia kas­va­tusa­lus­to­ja kas­veil­le. Samoin tule­vai­suu­den toi­mia­lak­si nime­tys­sä vety­ta­lou­des­sa voi aue­ta suu­ria mark­ki­noi­ta, Hir­vo­nen valai­see.

BlackGreen-hank­kees­sa on tes­tat­tu muun muas­sa golf­ken­til­lä käy­tet­tä­vän rön­sy­röl­li-nur­mi­la­jik­keen kas­vat­ta­mis­ta bio­hiil­tä sisäl­tä­vis­sä kas­vua­lus­tois­sa sekä bio­hii­len kykyä sitoa pel­loil­ta valu­via ravin­tei­ta, ettei­vät ne pää­tyi­si vesis­töi­hin.

Koh­ti kor­keam­pia jalos­tusas­tei­ta

Yksi bio­hii­li­tut­ki­muk­sen tavoit­teis­ta on kohot­taa met­sien jalos­tusar­voa uusia, kan­nat­ta­vam­pia tuot­tei­ta kehit­tä­mäl­lä. Jalos­tusar­von kas­vat­ta­mi­nen kul­kee käsi kädes­sä kes­tä­vän tuo­tan­non kehit­tä­mi­sen kans­sa. Tut­ki­muk­ses­sa poh­di­taan myös, voi­si­ko run­saas­ti pääs­tö­jä aiheut­ta­via mate­ri­aa­le­ja kor­va­ta bio­hii­len avul­la. Kai­ken kes­kiös­sä on kier­to­ta­lous, jos­sa bio­mas­sas­ta hyö­dyn­ne­tään kaik­ki mah­dol­li­nen.

– Bio­hii­len val­mis­tuk­ses­sa syn­tyy kaa­su­ja, joi­den hyö­dyn­tä­mi­nen on yhtä lail­la mer­kit­tä­vää. Tut­ki­mus onkin koko val­mis­tus­pro­ses­sin sää­tä­mis­tä. Eri puu­tyy­peil­lä on omat solu­ra­ken­teen­sa, mikä vai­kut­taa hii­len käyt­tö­koh­tei­siin. Hii­leen voi myös lisä­tä ainei­ta, jot­ka tuot­ta­vat sii­hen halut­tu­ja omi­nai­suuk­sia. Bio­hiil­tä voi val­mis­taa eri­lai­sis­ta teol­li­suu­den sivu­vir­rois­ta tai han­ka­lam­min hyö­dyn­net­tä­vis­tä raa­ka-aineis­ta, kuten pajus­ta. Tätä Joen­suun alu­eel­la jo teh­dään­kin. Muut­tu­via teki­jöi­tä on pal­jon, mut­ta niin myös mah­dol­li­suuk­sia, tote­aa Hir­vo­nen.

Joen­suu on bio­hii­len hot spot. Mei­dän alu­eel­lem­me on teh­ty mer­kit­tä­viä teol­li­sia bio­hii­li-inves­toin­te­ja.

Joen­suus­sa mer­kit­tä­vä kes­kit­ty­mä

Hir­vo­sen mukaan Joen­suu on täl­lä het­kel­lä juu­ri oikea paik­ka tut­kia bio­hiil­tä. Kau­pun­gis­sa on eri­tyi­nen toi­min­taym­pä­ris­tö ja yhteis­työ onnis­tuu kaik­kien kans­sa.

– Joen­suu on bio­hii­len hot spot. Mei­dän alu­eel­lem­me on teh­ty mer­kit­tä­viä teol­li­sia bio­hii­li-inves­toin­te­ja. Yli­opis­ton, Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen, ammat­ti­kor­kea­kou­lun ja Euroo­pan met­säins­ti­tuu­tin myö­tä tääl­lä on erit­täin vah­va tie­deyh­tei­sö, jos­sa on metsä‑, bio­ke­mia- ja mate­ri­aa­lio­saa­mis­ta. Joen­suus­sa on toi­mi­vat lii­ke­toi­min­nan kehit­tä­mi­sen tuki­pal­ve­lut ja kou­lu­tus­ta kai­kil­la tasoil­la. Tääl­lä alan yri­tyk­set, moto­kus­kit ja huip­pu­ta­son aka­te­mia­tut­ki­jat ovat kaik­ki ihan käve­ly­mat­kan pääs­sä. Täl­lais­ta koko­nai­suut­ta ei ole mis­sään muu­al­la maa­il­mas­sa.

Hir­vo­nen tekee sovel­ta­vaa tut­ki­mus­ta, jol­loin on tär­ke­ää olla muka­na tuo­tan­to­pro­ses­sin alus­sa, met­sis­sä ja pel­loil­la.

– Me teem­me töi­tä labo­ra­to­rion ohel­la ihan kädet saves­sa. Joen­suus­sa pääs­tään kiin­ni koko pro­ses­siin. Yhteis­työ on myös mut­ka­ton­ta, Hir­vo­nen kiit­te­lee.

Met­sät maa­il­man­kier­tä­jän sil­min

Mar­kus Hir­vo­sel­le ker­tyy Insom­niu­min mat­kas­sa reis­su­päi­viä kes­ki­mää­rin 80–120 vuo­des­sa. Maa­il­mal­la kier­täes­sä tulee poh­dit­tua Suo­men met­siä ja suo­ma­lais­ta met­sä­suh­det­ta.

– Ehkä se myyt­ti suo­ma­lais­ten eri­tyi­ses­tä rak­kau­des­ta met­siin on puh­jen­nut. Tapaam­me hoi­taa met­siä avo­hak­kuil­la ei arvos­te­ta muu­al­la kovin kor­keal­le. Toi­saal­ta meil­lä on vie­lä met­sää jäl­jel­lä. Jos­sain Sak­sas­sa len­to­ko­neen ikku­nas­ta näkee vain pel­toa.

Hir­vo­nen poh­tii­kin, että met­sä on muo­dos­tu­nut suo­ma­lai­sil­le itses­tään­sel­vyy­dek­si. Hän arve­lee, että met­sien vir­kis­tys­käyt­tö nousee tule­vai­suu­des­sa laa­jem­paan kes­kus­te­luun.

– Har­ras­tan itse maas­to­pyö­räi­lyä ja met­sä­hiih­toa ja näi­den myö­tä osaan arvos­taa Poh­jois-Kar­ja­lan luon­toa todel­la kor­keal­le.

Syys­kuus­sa Hir­vo­nen suun­taa kei­koil­le Israe­liin ja Turk­kiin, mar­ras­kuus­sa vuo­ros­sa on vii­den vii­kon Euroo­pan-kier­tue. Tasa­pai­noi­lu kah­den uran välil­lä ei aina ole help­poa. Tai­pua saa myös työ­nan­ta­ja.

– Olen erit­täin kii­tol­li­nen ammat­ti­kor­kea­kou­lul­le, kai­kil­le kol­le­goil­le ja esi­hen­ki­löl­le­ni sekä yhteis­työ­ta­hoil­le. Olen onne­kas, että pys­tyn yhdis­tä­mään nämä kak­si työ­tä. Tut­ki­mus­työ pitää yllä mie­len­ter­veyt­tä, joka muusi­kon amma­tis­sa voi­si olla vaa­ras­sa, nau­raa Hir­vo­nen haas­tat­te­lun päät­teek­si.

Artik­ke­li on tuo­tet­tu osa­na Joen­suun kau­pun­gin inno­vaa­tio­toi­min­nan eko­sys­tee­mi­so­pi­muk­sen (EAKR) toi­min­to­ja, joi­ta osa­ra­hoit­ta­vat Euroo­pan unio­ni sekä Joen­suun kau­pun­ki.