Ari Vatanen on elävä esimerkki siitä, että myös Suomen maaseudulta lähtöisin oleva voi voittaa rallin maailmanmestaruuden. Tasainen tie se ei kuitenkaan ollut missään nimessä.
Ensikosketus ralliin
8-vuotiaana Vatanen joutui perheensä kanssa auto-onnettomuuteen, jossa menetti isänsä. Hän ei kuitenkaan katkeroitunut autoja kohtaan. Omien sanojensa mukaan hän oli jopa todennut onnettomuuden jälkeen, että ”haluaa kesyttää autot”.
Kaikki muuttui Vatasen ollessa 12-vuotias. Tuupovaaraan saapui ensimmäistä kertaa ralli. Kuopion ralli ja hiekalla kiitävät autot saivat nuoren Arin haltioitumaan vauhdista. Kesäyön aamutunteina hän katseli, kuinka autot tulivat mutkaan sivuluisussa ja jättivät jälkeensä vain leijailevan pölyvanan. Tuon hetken jälkeen autot ja ralli veivät nuoren pojan mukanaan.
Mulla oli vaan se ajaminen mielessä, ei mikään muu
Vatasen mukaan on ihan ymmärrettävää, miksi moni rallikuski on alun perin maalta. Syy siihen on se, että ehkä vähän kliseisesti sanottuna he saavat kasvaa erilaisten koneiden ympäröimänä. Maaseudulta löytyy pelto- ja metsäteitä, joita pitkin ajaa.
–Löytyy luonnollinen yhteys ajamiseen, Vatanen toteaa.
Perheeseen tuli Kuopion rallin kanssa samana vuonna auto uudelleen. Vatanen aloitti heti ajamisen, ja nuori Ari odottikin vain ajokortin saamista.
–Mulla oli vaan se ajaminen mielessä, ei mikään muu, Vatanen muistelee.
Sä oot niin kuin kapellimestari, joka heiluttelee vaan tahtipuikkoa ja orkesteri tottelee
Ralliuran ylä- ja alamäet
Ford Escort, Ari Vatanen ja vuosi 1981. Kausi oli ollut yhtä vuoristorataa siihen asti. Vatasen kuvailemia tyhmiä ulosajoja sattui matkalle. Kaikki ratkesi kuitenkin vasta viimeisessä rallissa Isossa-Britanniassa.
–Sä oot niin kuin kapellimestari, joka heiluttelee vaan tahtipuikkoa ja orkesteri tottelee, kuvailee Ari Vatanen suhdettaan tuohon Ford Escort autoonsa.
Ennen viimeistä kisaa johdossa oli Ranskan Guy Fréquelin. Ranskalainen kuitenkin ajoi ulos kilpailussa ja jäi näin ollen pisteittä. Ari Vatanen ajoi kauden päätöskisassa toiseksi toisen suomalaiskuski Henri Mikkolan jälkeen. Vatanen voitti maailmanmestaruuden kaudella 1980–1981 seitsemän pisteen erolla Ranskan Fréqueliniin.
–Tiesin, että jos ei oltaisi voitettu maailmanmestaruutta, se olisi ollut täysin minun vikani, Vatanen myöntää
Vuosi 1985 oli käänteentekevä vuosi Vatasen elämän. Hän oli mielessään miettinyt, että se olisi vuosi, jolloin olisi mahdollisuus uusia maailmanmestaruus.
Toisin kuitenkin kävi. Kausi alkoi vaikeasti, mutta vuoden 1984 ja 1985 vaihteessa Vatanen otti viisi voittoa putkeen. Sen jälkeen Vatanen joutui keskeyttämään neljässä rallin osakilpailussa putkeen. Sitten tuli Argentiinan ralli.
Välillä on kirkasta päivänpaistetta ja välillä on kaikki mustaa
Argentiinassa kisan kynnyksellä Vatanen mietti, että jos hän ajaa loppukauden hyvin, maailmanmestaruus voisi olla vielä mahdollinen. Rallin toisella taipaleella oli kilometrin pitkä suora, jonne oli harjoitusten jälkeen ilmestynyt monttu. Keskellä suoraa Vatasen auto pomppasi montusta ja pyöri nokan kautta ympäri.
Auto hajosi palasiksi, mutta ohjaamo säilyi ehjänä. Ari Vatasen kartturi selviytyi kolhuitta, mutta Vatasen penkki hajosi rytäkässä. Vatanen kuljetettiin helikopterilla pois tapahtumapaikalta. Hän miettiikin, että jos helikopteri ei olisi löytänyt ajoissa ja kuljettanut häntä pois onnettomuuspaikalta, ei hän välttämättä olisi hengissä.
18 kuukautta oli se aika, jolloin elämä koetteli miestä. Kun fyysinen kunto alkoi parantua, henkinen puoli meni samaa vauhtia alaspäin.
Elämään ei meinannut löytyä minkäänlaista valoa, ja Vatanen olikin hetken aikaan psykoosissa. Hän kuitenkin noin vuoden oltuaan poissa rallipiireistä lähti katsomaan Jyväskylän ajoja. Ajamista seuratessa Vatanen tunsi pitkiin aikoihin olevansa elossa. Elämä ei ollutkaan loppunut, vaan se jatkui uudella tulemisella.
–Välillä on kirkasta päivänpaistetta ja välillä on kaikki mustaa, Vatanen kiteyttää rallin ajamista elämänfilosofisesti.
Tuupovaarasta lähtenyt iso ympyrä on sulkeutunut
Tuupovaara ei lähde miehestä, vaikka mies lähtee Tuupovaarasta
Nykyään Ranskassa Provencessa asuva Vatanen ajattelee lämmöllä Suomea ja Tuupovaaraa. Ari Vatasen lapsuudenkodissa maanviljely oli läsnä. Vatasen perheellä oli pieni maitotila muutamalla lehmällä. Kuitenkin Vatasen isän menehdyttyä, jaksoi Vatasen äiti muutaman vuoden jatkaa maitotilan pitämistä ennen kuin se kävi liian raskaaksi.
Nyt kuitenkin Provencessa Vatasella on siellä maanviljelykuviot pystyssä. Vanha viinitila on muutettu viljan ja laventelin viljelytilaksi. Näiden lisäksi löytyy oliivipuita, josta he tekevät omaa oliiviöljyä.
Välillä Vatanen itsekin hyppää traktorin rattiin, mutta myöntää ettei mielellään edes ajaisi aamusta iltaan pelloilla.
–Tuupovaarasta lähtenyt iso ympyrä on sulkeutunut, Vatanen miettii.
