Kiih­te­lys­vaa­ras­sa kas­va­te­taan mui­nais­ten hovien herk­ku­ruo­kaa

Huh­ti­lam­mel­ta Kiih­te­lys­vaa­ras­ta löy­tyy Pien­ti­la Holck. Van­haa aikaa huo­ku­vas­sa piha­pii­ris­sä kuu­luu eläin­ten suu­ri soit­to. Esa Holc­kil­la on omien las­kel­mien­sa mukaan noin 120 eläin­tä. Niis­tä vajaa 90 on siko­ja.

Vil­la­si­ka on saa­pu­nut Itä­val­ta-Unka­ris­ta Suo­meen

Suu­rin osa Holc­kin eläi­mis­tä on siis siko­ja, tar­kem­min sanot­tu­na vil­la­si­ko­ja. Vil­la­si­ka eli man­ga­litza on Itä­val­ta-Unka­rin kei­sa­ri­kun­nas­ta läh­töi­sin ole­va laji 1860-luvul­ta. Joseph Anton Johan­nin ris­teyt­ti Ser­bia­lais­ta Suma­di­ja-sikaa, Unka­ri­lai­sia Bako­nyi- ja Sza­lon­tai-siko­ja sekä euroop­pa­lais­ta vil­li­si­kaa.

Tämä sika­ro­tu oli aluk­si varat­tu Habs­bur­gien hovi­her­kuk­si, mut­ta eri­tyi­sen her­kul­li­sen makun­sa vuok­si sen kas­va­tus yleis­tyi niin, että 1800-luvun lopus­sa se oli Euroo­pan suo­si­tuin sika­ro­tu.

Vil­la­si­ka­ro­tu oli lähel­lä kuol­la suku­puut­toon 1980-luvul­la. Siko­ja oli jäl­jel­lä enää noin 250 yksi­löä. Kan­ta kui­ten­kin saa­tiin elvy­tet­tyä Unka­ris­sa, ja tämän jäl­keen man­ga­litzo­ja on myös vie­ty usei­siin mui­hin mai­hin, kuten esi­mer­kik­si Suo­meen, Yhdys­val­toi­hin ja Isoon-Bri­tan­ni­aan.

Teu­ras­pai­nos­ta jopa 30 % saat­taa olla ras­vaa

Suo­mes­sa vil­la­si­ka on kui­ten­kin vie­lä har­vem­min sika­lois­sa esiin­ty­vä laji. Sitä kas­vat­taa täl­lä het­kel­lä noin rei­lu kym­men­kun­ta eri tilaa.

Ulko­mail­la se on var­sin suu­res­sa suo­sios­sa eri­tyi­sen ras­va­pi­toi­sen lihan­sa takia. Man­ga­litza onkin ras­va­tyy­pin sika, sil­lä sen teu­ras­pai­nos­ta jopa 30 % saat­taa olla ras­vaa. Kun tavan­omai­sel­la sial­la ras­va­ker­rok­sen pak­suus on noin 30 mm, saat­taa se man­ga­litzal­la olla jopa 100 mm.

Osaa käyt­täy­tyä kuten sika

Help­po­hoi­toi­nen sika­la­ji

Ras­va­ker­rok­sen ansios­ta rotu sopii kas­va­tet­ta­vak­si ulko­na lai­tu­mel­la. Ras­va­ker­ros suo­jaa eläin­tä sekä tal­ven kyl­myy­del­tä että kesän hel­teil­tä. Rotu on siis peräi­sin ajoil­ta, kun ei ollut vie­lä läm­mi­tet­ty­jä sika­loi­ta, vaan siat jou­tui­vat pär­jää­mään ulko­na.

Holc­kin mukaan vil­la­si­ka on hyvin help­po­hoi­toi­nen sika. Se pär­jää kesät ja tal­vet ulko­na. Kar­si­na tai muu täy­tyy kui­ten­kin olla sekä olkia tal­vel­la ja kesäl­lä rype­mis­pai­kat. Man­ga­litza on sian laji­tyy­pil­li­seen elä­mään sopeu­tu­nut sika, jol­la on vais­tot vie­lä tal­lel­la. Se osaa hoi­taa por­saan­sa ja por­si­mi­sen­sa. Hyvin lauh­kea­luon­toi­nen, mut­ta osaa kui­ten­kin por­sas­puo­lus­tuk­sen. Holck kuvai­lee man­ga­litzaa ylei­ses­ti hyvin sika­mai­sek­si siak­si.

­­­–Osaa käyt­täy­tyä kuten sika, Holck kiteyt­tää.

Man­ga­litzan elä­män­kaa­ri

Vil­la­si­ka on lau­mae­läin ja Pien­ti­la Holc­kil­la on kak­si lau­maa, joi­den suu­ruus on noin 40 yksi­löä. Pos­su syn­tyy ja elää emak­kon­sa kans­sa noin kol­me kuu­kau­ti­sek­si asti.

Pos­su­lau­mal­la on omat ase­man­sa ja Esa ker­too pys­ty­vän­sä tul­kit­se­maan tiet­ty­jä asioi­ta lau­man hie­rar­kias­ta. Esi­mer­kik­si sil­loin, kun on pie­niä por­sai­ta, ne saa­vat olla hyvin rau­has­sa ja niil­lä on hyvin vapaat olta­vat. Sioil­la on sil­loin eri­tyi­soi­keu­det.

Siko­jen kas­vaes­sa, niil­le tulee enem­män vas­tuu­ta ja ne menet­tä­vät eri­tyi­soi­keuk­sian­sa. Näin niis­tä tulee jos­sain koh­taa täy­si­val­tai­sia lau­man­jä­se­niä.

Hie­rar­ki­aan kuu­luu se, että toi­set pää­se­vät kor­keam­mal­le kuin toi­set. Sii­nä koh­taa, kun siat ovat pää­seet kor­keim­mal­le, ne alka­vat olla jo niin iso­ja, että koit­taa teu­ras­tuk­sen aika. Jon­ka jäl­keen taas seu­raa­vat pää­se­vät lau­man ylim­mäl­le por­taal­le.

–Sen huo­maa aina sii­nä sian kas­vus­sa­kin, että kun se pää­see sin­ne ylim­mäl­le por­taal­le, niin sil­loin se läh­tee oikein tosis­saan kas­va­maan, Holck ker­too.

Holck ker­too, että teu­raak­si läh­tee ker­ral­laan noin 4 kap­pa­let­ta siko­ja. Vii­kon pääs­tä lihat hae­taan takai­sin ja ne suo­ra­myy­dään tilal­ta ja REKO-jake­lun kaut­ta sekä satun­nai­ses­ti ravin­to­loi­hin. REKO-jake­lul­la tar­koi­te­taan lähi­ruo­an suo­raa myyn­tiä ilman min­kään­lai­sia väli­kä­siä.