Intendentti Marjo Vattulainen pitää Joensuun kaupunginorkesterin lankoja käsissään. Hän muun muassa toimii esimiehenä orkesterin muusikoille ja toimistotyöhenkilöille, on jäsen kulttuurin johtotiimissä, huolehtii sopimusasioista, neuvottelee agentuurien ja taiteilijoiden kanssa ja tekee läheistä yhteistyötä taiteellisen johtajan kanssa, hoitaa rahavastuun, laatii tilastoja ja taulukoita sekä pitää yhteyttä esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriöön ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:hyn.
– Työni on kuin palapelin kokoamista ja minulla on monta palapeliä yhtä aikaa kasattavana, Vattulainen kuvailee.
– Kun mietin urapolkuani, en ole tähdännyt intendentiksi, vaan se tapahtui kuin vahingossa. Olen koulutukseltani musiikin maisteri ja olen sekä soittanut orkesterissa että kamarimusisoinut paljon, mutta pääpaino on kuitenkin ollut klarinetinsoiton opettamisessa. Kun intendentin paikka aukesi, mietin, että minusta voisi olla hyötyä tässä työyhteisössä, jonka tunsin ennalta lähes 20 vuoden ajalta. Niinpä hain paikkaa ja minusta tuli intendentti, hän jatkaa.
Toimestaan soitonopettajana Vattulainen kertoo saaneensa paljon eväitä nykyiseen työhönsä.
– On ollut hauska huomata, että vaikka olen toiminut pääasiassa lasten ja nuorten parissa, osaan toimia erilaisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi tällä hetkellä meillä on lukuisia eri kansallisuuksia edustettuna orkesterissa, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen on kasvanut omassa kulttuurissaan ja tuo näin ollen oman kulttuurinsa ja oman panoksensa yhteisöömme. Se on mielestäni rikkaus, mutta se vaatii myös taitoa lukea ihmisiä sekä heidän ilmeitään ja eleitään, täsmentää Vattulainen.
– Esimieheydestä opin paljon Keski-Karjalan musiikkiopiston entiseltä rehtorilta Sirkka-Liisa Röppäseltä, joka oli oma esimieheni melko lailla 15 vuoden ajan. Hänen näkemyksensä oli avoin, keskusteleva ja työyhteisöä sekä opettajia arvostava. Hän itse asiassa kannusti minua aikanaan näihin hallinnollisiin toimiin ja rohkaisi tekemään opetushallinnon tutkintoa. Sijaistinkin rehtoria jonkun aikaa Tohmajärven musiikkiopistolla. Arvostan humaaneja, ihmisläheisiä ja monelta kannalta elämää katsovia ihmisiä, Vattulainen sanoo.
Työni on kuin palapelin kokoamista ja minulla on monta palapeliä yhtä aikaa kasattavana.
Mukautumista ja uusia tuulia
Siinä missä intendenttinä toimiminen on erilaisista palasista koostuvan ison kokonaisuuden hallussa pitämisen taitoa ja organisointikykyä, nousevat toimenkuvan antoisimpien ja vaativimpien puolten listalle Marjo Vattulaisen mukaan kuitenkin selkeät seikat: ihmiset ja raha.
– Työssäni parasta ovat ehdottomasti ihmiset, niin orkesterilaiset kuin yleisö. On hienoa mahdollistaa musiikin tekeminen yhdessä muusikoiden kanssa ja heidän musisointinsa onkin tulos, jota kohti suuntaamme kaiken yhdessä tekemisemme. Yleisöstä monet tulevat juttelemaan kanssani ennen konserttia ja minusta on kiva vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia ja mietteitä, Vattulainen iloitsee.
– Työssäni haastavinta taas on raha-asioiden kanssa toimiminen, sillä kun budjettia tiukennetaan koko ajan, pitää miettiä, miten toteutamme kaiken sen, mitä meiltä odotetaan, Vattulainen toteaa.
Vallitseva koronatilanne on asettanut koko maailman uusien toimintatapojen äärelle ja niin myös orkesteritoiminnan – rajatut yleisöpaikat ovat olleet yksi merkittävin muutos kuluneena vuonna. Eteen tulleista haasteista huolimatta Vattulainen on kuitenkin luottavaisin mielin.
– Töitä on ollut muutenkin paljon, mutta korona itsessään on tuonut ihan hirvittävän määrän töitä lisää. On täytynyt tehdä suunnitelma, sille varasuunnitelma ja vielä varasuunnitelman varasuunnitelmakin. Tämä vallitseva tilanne on kysynyt nopeaa reagointia, nopeita päätöksiä ja paljon taloushallinnon raportointia sekä opetus- ja kulttuuriministeriöön että kaupungille. Teknologian puolelta meillä on tehty orkesterin ensimmäinen striimi ikinä ja se vaatii vielä vähän säästämistä onnistuakseen jatkossa paremmin. Lisäksi satunnaiset Zoom-palaverit ovat tulleet uutena asiana osaksi toimiamme, luettelee Vattulainen.
– Kun meille tuli uusi taiteellinen johtaja Eero Lehtimäki sekä taiteelliset partnerit Minna Pensola ja Iiro Rantala, meillä oli oikein uusi into ja pöhinä päällä, mikä sitten vähän hiipui koronan takia. Odotan ja toivon ensi vuodelta koronatilanteen laukeamista pikkuhiljaa, niin pääsisimme taas nousuun ja hyvän mielen tekemiseen. Se on täysin mahdollista, kun vain pääsemme tästä harmituksesta, mikä koskettaa kaikkia maailman ihmisiä tällä hetkellä, Vattulainen sanoo.
Rakkainta tässä orkesterissa on musiikki.
Musiikin voima ja merkitys
Vastapainoa työlleen intendentti saa harrasteista, joita hän itse kutsuu palauttaviksi harrastuksiksi. Myös rakas soittoharrastus auttaa jaksamaan.
– Näitä niin sanottuja palauttavia harrastuksia minulla voisi olla enemmänkin. Olen käynyt pilateksessa jo 13 vuotta, minkä lisäksi liikun muutenkin joko lenkkeillen, hölkkäillen, kävellen tai käymällä ohjatussa jumpassa. Olemme käyneet myös koko perheen voimin avantouimassa, se on ihanaa ja rentouttavaa. Lukeminen on minulle myös tärkeä harrastus ja haluaisin lisäksi tehdä enemmän käsitöitä, kuten neuloa sekä opetella kutomaan mattoja, Marjo Vattulainen kertoo.
– Soittamisessa taas on joku minua hoitava elementti. Kun työni on tällaista palapelin kasaamista ja soittaminen sen sijaan keskittymistä yhteen asiaan ja itsensä kanssa olemiseen, se hoitaa. Olenkin pitkän tauon jälkeen ottanut soittimet uudelleen esiin kunnolla ja ryhtynyt soittamaan säännöllisesti joka päivä vähän. Viimeksi olen soittanut yksin kotona Astor Piazzollan tangoja, Vattulainen paljastaa.
– Lempisäveltäjäni on Dmitri Šostakovitš, jonka musiikki jostakin syystä iskee minuun. Sitä meidän orkesterimme kokoinen kokoonpano ei harmillisesti pysty yksinään soittamaan, sillä soittamassa pitäisi olla paljon muusikoita. Šostakovitšin ohella Mozartin musiikki on todella hyvin sävellettyä ja soittipa mitä ääntä tahansa, se on mielenkiintoista musiikkia, hän perustelee.
Joensuun kaupunginorkesterin hallinnon johtohahmona toimiva Vattulainen painottaa musiikin moninaisten merkitysten tärkeyttä.
– Rakkainta tässä orkesterissa on musiikki. Sitä varten me olemme täällä, tuottamassa yleisölle musiikkia ja iloa, lohtua tai mitä vaan se voi kellekin tarjota.
