Kont­ra­bas­so on upea ja moni­puo­li­nen soi­tin

Orkes­te­rin suu­rin jousi­soi­tin on kont­ra­bas­so. Soit­ti­men taka­na sei­soo Kari Räsä­nen, joka on soit­ta­nut soi­tin­ta lähes kol­me­kym­men­tä vuot­ta Joen­suun kau­pun­gi­nor­kes­te­ris­sa.

– Kont­ra­bas­so on upea soi­tin, joka sopii hyvin monen­lai­siin kokoon­pa­noi­hin ja moni­puo­li­seen musiik­kiin.

Uskoi­sit­ko, että se pai­naa vain kym­me­ni­sen kiloa?

– Sehän on tyh­jää täyn­nä, nau­rah­taa Kari, joka jos­kus soit­taa orkes­te­ris­sam­me myös säh­kö­bas­soa.

Kont­ra­bas­so on upea soi­tin, joka sopii hyvin monen­lai­siin kokoon­pa­noi­hin ja moni­puo­li­seen musiik­kiin.

Kau­pun­gi­nor­kes­te­rin kon­sert­ti­kau­det ovat työn­täy­tei­siä. Eri kapel­li­mes­ta­rei­den näke­myk­set ja lyön­ti sekä orkes­te­rin soin­ti on siten hiu­kan eri­lai­sia.

– Men­neis­tä vuo­sis­ta mie­leen on jää­nyt Atso Almi­lan vah­va näke­mys asiois­ta ja teok­sis­ta. Toi­saal­ta nyt aloit­ta­nut Eero Leh­ti­mä­ki vai­kut­taa erit­täin osaa­val­ta ammat­ti­lai­sel­ta.

– Paras­ta työs­sä­ni on se, että saan soit­taa ja olla teke­mi­sis­sä musii­kin ja ihmis­ten kans­sa. Pidän klas­si­ses­ta musii­kis­ta. Kui­ten­kin kaik­ki hyvin teh­ty musiik­ki kiin­nos­taa minua laa­jas­ti. Esi­mer­kik­si Shos­ta­ko­vich on mie­les­tä­ni yksi par­hais­ta sävel­tä­jis­tä, mut­ta pidän pal­jon myös Sibe­liuk­sen sävel­lyk­sis­tä ja Ismo Alan­ko on yksi suo­si­keis­ta­ni ryt­mi­puo­lel­la.

– Erin­omai­nen orkes­te­ri, per­he, suku­juu­ret ja Poh­jois-Kar­ja­lai­nen luon­to ovat nii­tä asioi­ta, joi­den vuok­si olen viih­ty­nyt Joen­suun kau­pun­gi­nor­kes­te­ris­sa niin kau­an.

Kari ker­too­kin liik­ku­van­sa pal­jon luon­nos­sa työn vas­ta­pai­nok­si.

– Tal­vi­sin hiih­to avaa lapo­ja hyvin. Lisäk­si työ­mat­ka pyö­räi­len, mar­jas­tan, sie­nes­tän… Met­sään olen niin sano­tus­ti men­nyt, sanoo Kari ja nau­rah­taa perään.

Hänen sano­jen­sa mukaan myös polt­to­pui­den teko on hyvää hyö­ty­lii­kun­taa myös kont­ra­ba­sis­til­le. Kuu­los­taa hur­jal­le! Eikö herk­kiä soit­ta­jan käsiä pitäi­si vähän varoa?

– ”Lii­ke on lää­ke” sanoo fysio­te­ra­peut­ti­ni, mut­ta hal­ko­mi­set olen teh­nyt jo vuo­si­kausia hydrau­li­sel­la hal­ko­ma­ko­neel­la.

Muusik­kout­ta, käsi­työ­läi­syyt­tä ja opet­ta­juut­ta.

Kol­men kom­bi­naa­tio

Muusik­kout­ta, käsi­työ­läi­syyt­tä ja opet­ta­juut­ta. Näin Kari Räsä­nen kuvai­lee työ­mi­nään­sä. Opet­ta­juus tulee 23 vuo­den opet­ta­mi­ses­ta kon­ser­va­to­riois­sa orkes­te­ri­työn ohes­sa.

– Enti­sis­tä oppi­lais­ta­ni muu­ta­mat ovat nous­seet jopa Suo­men suu­rim­piin orkes­te­rei­hin äänen­joh­ta­jik­si ja vara­ää­nen­joh­ta­jik­si saak­ka. Käsi­työ­tä ovat niin soit­ta­mi­nen kuin soit­ti­men huol­to ja kor­jauk­set, kun Joen­suus­sa ei ole jousi­soi­tin­kor­jaa­jaa.

Joen­suun kau­pun­gi­nor­kes­te­ris­sa on pal­jon myös pie­nyh­tye toi­min­taa.

– Tänä syk­sy­nä soi­tan myös esi­mer­kik­si Fifi-jousi­kvin­te­tis­sä ja Metacat-kan­san­musiik­ki­seks­te­tis­sä. Fifi tekee ylei­sö­työ­tä kier­tä­mäl­lä kon­ser­toi­mas­sa kau­pun­gin lai­tok­sis­sa. Metaca­til­la esiin­nyim­me vii­mek­si esi­mer­kik­si Kihaus Kie­sas­sa kult­tuu­ri­ko­ti Vil­la Ruusu­las­sa ja Bota­nias­sa