Mat­ka Joen­suu­hun mul­lis­ti Nobel-voit­ta­jan uran

Fysii­kan Nobel-pal­kin­non vuon­na 2022 saa­nut itä­val­ta­lai­nen eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Anton Zei­lin­ger vihit­tiin kesä­kuun alus­sa Itä-Suo­men yli­opis­ton kun­nia­toh­to­rik­si. Mat­kan yhtey­des­sä hänel­lä oli aikaa muis­tel­la vuo­si­kym­me­nien takai­sia Joen­suun-vie­rai­lu­ja, jot­ka osoit­tau­tui­vat kään­teen­te­ke­väk­si pait­si hänen ural­laan, myös laa­jem­min.

– Muis­tan, kuin­ka erää­nä aamu­na vuon­na 1984 astuin huo­nee­seen, jos­sa ystä­vä­ni ja tut­ki­ja­kol­le­ga­ni Mic­hael A. Hor­ne istui ren­nos­ti tuo­lis­sa kädes­sään sini­nen pape­rin­pa­la. Tuo pape­ri oli kut­su Joen­suus­sa jär­jes­tet­tä­vään moder­nin fysii­kan kon­fe­rens­siin. Mic­hael kysyi, haluai­sin­ko läh­teä Suo­meen. Vas­ta­sin, että tie­ten­kin haluan, Zei­lin­ger ker­too.

Tuol­loin Zei­lin­ger kes­kit­tyi tut­ki­mus­työs­sään neut­ro­nien dif­frak­tioon, mikä puo­les­taan ei liit­ty­nyt mil­lään taval­la Joen­suus­sa jär­jes­te­tyn kon­fe­rens­sin aihe­pii­riin.

– Mei­dän täy­tyi kon­fe­rens­sia var­ten toteut­taa tut­ki­musar­tik­ke­li, joka poik­ke­si tee­mal­taan aiem­min teh­dyis­tä, Zei­lin­ger kuvai­lee.

Lopul­ta Zei­lin­ger esit­te­li Joen­suus­sa vuon­na 1985 tut­ki­muk­sen, jon­ka tulok­sia voi­daan pitää nyky­ai­kai­sen foto­nei­hin eli valo­hiuk­ka­siin perus­tu­van kvant­ti­tek­no­lo­gian ensias­ke­lei­na. Sit­tem­min pit­kä­jän­tei­nen tut­ki­mus­työ joh­dat­ti hänet nobe­lis­tik­si saak­ka.

Kvant­ti­tek­no­lo­gia kul­kee jo tas­kus­sa

Zei­lin­ger muis­tut­taa, että esi­mer­kik­si uusim­mat äly­pu­he­li­met hyö­dyn­tä­vät kvant­ti­tek­no­lo­gi­aa.

– Ilman valoon perus­tu­vaa kvant­ti­me­ka­niik­kaa nykyi­sis­tä puhe­li­mis­ta puut­tui­si monia omi­nai­suuk­sia. Käy­täm­me valon eri omi­nai­suuk­siin poh­jau­tu­via lait­tei­ta arjes­sam­me koko ajan, ja niil­lä on suu­ri mer­ki­tys esi­mer­kik­si yhtey­den­pi­dos­sa, hän ker­too.

Pisim­mäl­le jalos­tu­neet käy­tän­nön sovel­luk­set mah­dol­lis­ta­vat esi­mer­kik­si suo­ja­tun koo­daa­mi­sen.

– Mate­maat­ti­nen koo­di on mah­dol­lis­ta mur­taa, mut­ta kvant­ti­koo­dis­sa tie­to kul­kee hiuk­kas­ten kaut­ta ja on sik­si tur­val­li­sem­pi, Zei­lin­ger kuvai­lee.

Vaik­ka monet käy­tän­nön sovel­luk­set yltä­vät jo arkie­lä­määm­me, kvant­ti­tek­no­lo­gi­aan liit­tyy vie­lä pal­jon tut­ki­mat­to­mia mah­dol­li­suuk­sia. Tut­ki­mus­tu­los­ten mat­ka ihmis­ten arkeen voi kes­tää kau­an­kin, mut­ta Zei­lin­ge­rin mukaan kat­se tuli­si olla eri­tyi­ses­ti ute­liais­sa kokei­luis­sa ja pit­kän aika­vä­lin odo­tuk­sis­sa.

– Filo­so­fia­ni omas­sa tut­ki­muk­ses­sa­ni on se, että aina tuli­si tavoi­tel­la kun­nian­hi­moi­ses­ti jotain enem­män.

– Teke­mis­sä­ni kokeis­sa minul­la ei aina ole ollut ennak­koon tie­toa sii­tä, miten pää­si­sin tavoit­tee­see­ni. Olen vain alka­nut teh­dä ja työs­ken­nel­lä. Aina se ei toi­mi, mut­ta sil­loin aika­naan se vain alkoi toi­mia, hän kuvai­lee.

Käy­täm­me valon eri omi­nai­suuk­siin poh­jau­tu­via lait­tei­ta arjes­sam­me koko ajan, ja niil­lä on suu­ri mer­ki­tys esi­mer­kik­si yhtey­den­pi­dos­sa.

Zei­lin­ge­rin mukaan ute­liai­suus ja roh­keat kokei­lut ovat monien mui­den­kin tie­teel­lis­ten läpi­mur­to­jen taka­na.

– En var­mas­ti ole ainoa nobe­lis­ti, jol­la ei alun perin ollut tark­kaa tie­toa sii­tä, mihin saa­tu­ja tut­ki­mus­tu­lok­sia voi­si hyö­dyn­tää. Pit­käl­lä aika­vä­lil­lä tulok­set voi­vat­kin osoit­tau­tua maa­il­maa mul­lis­ta­vik­si, hän ker­too.

– Esi­mer­kik­si lase­rei­ta on jo kau­an pidet­ty rat­kai­su­na ongel­miin, joi­ta meil­lä ei vie­lä edes ole, Zei­lin­ger jat­kaa.

Joen­suu on foto­nii­kan suu­ri kes­kus

Zei­lin­ger ker­too käy­neen­sä Joen­suus­sa edel­li­sen ker­ran yli 30 vuot­ta sit­ten.

– Kau­pun­kiin on tul­lut niin pal­jon uusia raken­nuk­sia, etten oli­si tun­nis­ta­nut tätä samak­si. Majoi­tuin vii­mek­si samas­sa hotel­lis­sa, mut­ta tämä­kin on nyt aivan eri­lai­nen, hän nau­rah­taa.

Vuo­sien saa­tos­sa Joen­suu on kehit­ty­nyt muu­ten­kin kuin raken­nus­ten osal­ta. Alu­een muo­dos­tu­mi­nen foto­nii­kan eli valo­tie­teen ja ‑tek­no­lo­gian moni­puo­li­sek­si kes­kit­ty­mäk­si ei ole jää­nyt nobe­lis­til­ta huo­maa­mat­ta.

Joen­suu on foto­nii­kan joh­ta­va kes­kus koko
Poh­jois­mai­den tasol­la.

– Joen­suu on foto­nii­kan joh­ta­va kes­kus koko Poh­jois­mai­den tasol­la. Toi­vot­ta­vas­ti myös pai­kal­li­set tie­tä­vät tämän ja osaa­vat arvos­taa sitä, Zei­lin­ger tote­aa.

– Jos oli­sin nyt nuo­ri opis­ke­li­ja, meni­sin kysy­mään pai­kal­li­sil­ta vai­kut­ta­jil­ta, kuin­ka foto­niik­kaan tääl­lä panos­te­taan.

Zei­lin­ge­rin mukaan eri­tyi­ses­ti osaa­mi­seen, yhteis­työ­hön ja perus­tut­ki­muk­seen tuli­si kiin­nit­tää huo­mio­ta. Hän muis­tut­taa, että Poh­jois­maat hou­kut­te­le­vat foto­nii­kan saral­la pal­jon kan­sain­vä­li­siä osaa­jia.

– Kan­sain­vä­li­set osaa­jat ovat ehdot­to­mas­ti myös Joen­suun vah­vuus. Osaa­jien hou­kut­te­luun ja osaa­mi­sen tasoon kan­nat­taa panos­taa, hän tote­aa.

Toi­se­na tee­ma­na Zei­lin­ger nos­taa yhteis­työn, jota teh­dään lii­ke­toi­min­nan, tut­ki­muk­sen ja monien mui­den yhteis­työ­kump­pa­nei­den kes­ken.

Jos joku väit­tää, että alam­me ymmär­tää kai­ken täs­tä maa­il­mas­ta, hän vain pal­jas­taa oman
mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa rajat.

– Tut­ki­muk­sel­la on oma paik­kan­sa foto­nii­kan osaa­mis­kes­kit­ty­mis­sä ja yhteis­työ­ver­kos­tois­sa. Suo­ra link­ki lii­ke-elä­mään ja mui­hin kump­pa­nei­hin tekee hyvää myös aka­tee­mi­sel­le kes­kus­te­lul­le ja tut­ki­muk­sen kehit­tä­mi­sel­le. Tätä myös Joen­suus­sa kan­nat­taa kehit­tää edel­leen.

Arvos­te­tun tie­de­mie­hen sydän syk­kii myös perus­tut­ki­muk­sel­le, jon­ka rahoi­tuk­seen hän toi­voo löy­ty­vän panos­tuk­sia jat­kos­sa­kin.

– Perus­tut­ki­mus tuot­taa lii­ke­toi­min­nal­le todel­la tär­ke­ää tie­toa. On pal­jon ilmiöi­tä, joi­den ole­mas­sao­los­ta emme tie­dä ilman perus­tut­ki­mus­ta.

– Ihmis­kun­ta on teh­nyt tie­det­tä 300–400 vuot­ta. Jos joku väit­tää, että alam­me ymmär­tää kai­ken täs­tä maa­il­mas­ta, hän vain pal­jas­taa oman mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa rajat, Zei­lin­ger päät­tää hymyil­len.

Anton Zei­lin­ger

• Syn­ty­nyt vuon­na 1945 Itä­val­las­sa
• Wie­nin yli­opis­ton eme­ri­tus­pro­fes­so­ri
• Nyky­ajan tun­ne­tuim­pia ja seu­ra­tuim­pia kvant­ti­fy­sii­kan tut­ki­joi­ta
• Sai fysii­kan Nobel-pal­kin­non vuon­na 2022 kvant­ti­fo­to­nii­kan alal­ta yhdes­sä Alain Aspec­tin ja John Clause­rin kans­sa
• Vihit­tiin Itä-Suo­men yli­opis­ton kun­nia­toh­to­rik­si kesä­kuus­sa 2024
• Kir­joit­ta­nut kir­jan nimel­tä Foto­nien tans­si: Eins­tei­nis­ta kvant­ti­te­le­por­taa­tioon. Teos on yleis­ta­jui­nen kir­ja kvant­ti­fy­sii­kas­ta

Joen­suu on foto­nii­kan kes­kit­ty­mä

• Joen­suus­sa on teh­ty foto­nii­kan tut­ki­mus­ta 1970-luvul­ta alkaen
• Itä-Suo­men yli­opis­ton foto­nii­kan tut­ki­mus­kes­kus on Suo­men suu­rin
• Joen­suus­sa on 120 foto­nii­kan opis­ke­li­jaa ja Suo­men ainoa foto­niik­kaan kes­kit­ty­vä diplo­mi-insi­nöö­ri­kou­lu­tus
• Alan yri­tys­ver­kos­to kas­vaa ja kan­sain­vä­lis­tyy. Tun­net­tu­ja yri­tyk­siä mm. Dis­pe­lix, Chip­met­rix, Nanocomp ja Hyper­me­mo
• Yli­opis­tol­la sijait­se­va Pho­to­nics Cen­ter pal­ve­lee yri­tyk­siä mm. tuo­te­ke­hi­tyk­ses­sä ja mark­ki­noil­le aset­tu­mi­ses­sa
  

Artik­ke­li on tuo­tet­tu osa­na Joen­suun kau­pun­gin inno­vaa­tio­toi­min­nan eko­sys­tee­mi­so­pi­muk­sen (EAKR) toi­min­to­ja, joi­ta osa­ra­hoit­ta­vat Euroo­pan unio­ni sekä Joen­suun kau­pun­ki.