Orkes­te­rin kan­sain­vä­li­set säve­let

Joen­suu kan­sain­vä­lis­tyy jat­ku­vas­ti ja sen huo­maa kuul­les­sam­me kaduil­la eri kie­liä ja näh­des­säm­me toril­la moni­kult­tuu­ris­ta väkeä. Täh­tääm­me Joen­suus­sa 80 000 asuk­kaan väki­lu­kuun vuon­na 2025, jota var­ten edis­täm­me maa­han­muut­toa ja kotiu­tu­mis­ta monin eri kei­noin. Joen­suun brän­diin Help­po hen­git­tää kuu­luu puh­taan luon­non ja suju­van arjen lisäk­si oikeus olla oma itsen­sä ja tul­la hyväk­sy­tyk­si. Joen­suun kau­pun­gin stra­te­gia vuo­sil­le 2021–2025 sisäl­tää seu­raa­vat sanat:

”Ihmi­set teke­vät Joen­suun. On mon­ta tapaa olla joen­suu­lai­nen. Kun­nioi­tam­me toi­siam­me ja annam­me jokai­sen elää oman­nä­köis­tään elä­mää. Koh­te­lem­me kaik­kia ihmi­siä oikeu­den­mu­kai­ses­ti. Toi­vo­tam­me kaik­ki ihmi­set ter­ve­tul­leek­si.”

Monil­la kau­pun­gin työ­pai­koil­la työs­ken­te­lee­kin jo kan­sain­vä­li­siä osaa­jia, kuten Joen­suun kau­pun­gi­nor­kes­te­ril­la.

Glo­baa­lit ins­pi­raa­tiot löy­ty­vät lähel­tä

Kau­pun­gi­nor­kes­te­rin inten­dent­ti Mar­jo Vat­tu­lai­nen vies­tii päi­vit­täin orkes­te­rin kan­sain­vä­lis­ten työn­te­ki­jöi­den kans­sa. Hänen työn­ku­vaan­sa kuu­lu­vat muun muas­sa pereh­dyt­tä­mi­seen ja tie­dot­ta­mi­seen liit­ty­vät asiat. Suo­ma­lais­ten toi­min­ta­ta­po­jen selit­tä­mi­nen ja työn­te­ki­jöi­den avus­ta­mi­nen ovat hänel­le arki­päi­vää.

Mikä on oikeas­ti este? Yleen­sä sano­taan, ettei ehdi tai ole kie­li­tai­toa. Sit­ten sitä pitää hank­kia.

Kau­pun­gi­nor­kes­te­ris­ta kan­sain­vä­li­siä työn­te­ki­jöi­tä on jopa 40 pro­sent­tia. Orkes­te­rin riveis­sä on ollut kv-muusik­ko­ja jo 80-luvul­ta asti. Orkes­te­rien työ­teh­tä­vät ovat kan­sain­vä­li­ses­ti muusi­koil­la saman­lai­set, mut­ta itse orkes­te­rien toi­min­ta­ta­vois­sa on ero­ja.

Vat­tu­lai­sen mie­les­tä nämä kan­sain­vä­li­set erot toi­min­ta­ta­vois­sa ins­pi­roi­vat uusiin ideoi­hin ja kon­sep­tei­hin.

– Samal­la hei­dän kans­saan työs­ken­te­ly avar­taa omaa ajat­te­lua, eikä ajat­te­lu urau­du vain sii­hen, miten Suo­mes­sa on aina teh­ty. Muu­al­ta maa­il­mas­ta tulee hyviä uusia käy­tän­tö­jä. Esi­mer­kik­si tuol­la orkes­te­ris­sa teh­dään tuol­la taval­la, mik­si­pä emme mekin, poh­tii Vat­tu­lai­nen.

– Olem­me saa­neet ihan ideoi­ta sii­tä, min­kä tyyp­pi­siä kon­sert­te­ja tääl­lä voi­si olla. Nii­tä on lähet­ty kokei­le­maan. Esi­mer­kik­si Kynt­ti­lä­kon­sert­ti, joka on saa­nut hur­jan suo­sion. Aja­tuk­sen toi meil­le nuo­ri kv-työn­te­ki­jä, joka on opis­kel­lut Englan­nis­sa ja tul­lut mei­dän orkes­te­riin töi­hin, ker­too Vat­tu­lai­nen.

KV-työn­te­ki­jät rikas­tut­ta­vat työyh­tei­söä omal­la kult­tuu­ril­laan ja huu­mo­rin­ta­jul­laan, joka on aika usein haus­kaa.

Vaik­ka tai­teen luo­mi­nen on kuin vet­tä kan­sain­vä­li­sil­le muusi­koil­le, suo­ma­lai­set musii­kin alan käy­tän­teet kuten lomat, työ­ko­ke­mus­li­sät ja eril­lis­kor­vauk­set ovat yleen­sä uusia mys­tee­rei­tä, Vat­tu­lai­nen ker­too. Työ­lait ovat eri­lai­sia mones­sa maas­sa ja lukui­sat net­ti­si­vut ovat saa­ta­vil­la vali­tet­ta­vas­ti vain suo­mek­si.

Tie­to­tek­ni­siä haas­tei­ta aiheut­taa esi­mer­kik­si se, että useim­mat kau­pun­gin ohjeet ja ohjel­mat ovat vain suo­mek­si. Tie­to­tek­ni­set ongel­mat han­ka­loit­ta­vat ver­kos­sa asioi­mis­ta ja tar­vit­ta­van tie­don saa­mis­ta. Vat­tu­lai­nen toi­voo tämän vuok­si useam­pien sivus­to­jen teke­vän eri­kie­li­siä ver­sioi­ta. 

– Vaki­tui­set muusik­kom­me aut­ta­vat uusia kv-muusi­koi­ta ihan kädes­tä pitäen kotou­tu­mi­ses­sa. Muusik­kom­me tie­tä­vät, että on hyvä saa­da apua kun muut­taa täy­sin vie­raa­seen paik­kaan, jos­ta ei tun­ne ketään eikä osaa maan kiel­tä. Hei­tä on autet­tu muun muas­sa asun­non hank­ki­mi­ses­sa ja vero­asioi­den hoi­dos­sa mene­mäl­lä mukaan vero­toi­mis­toon. Kv-työn­te­ki­jät kut­su­taan myös heti mukaan muusi­koi­den itsen­sä jär­jes­tä­miin vapaa-ajan tapah­tu­miin, ret­kil­le ja illan­viet­toi­hin, Vat­tu­lai­nen ker­too.

Esi­hen­ki­lö­nä hänen koke­muk­sen­sa kv-työn­te­ki­jöis­tä on hyvin posi­tii­vi­nen, jon­ka vuok­si hän ihmet­te­lee monien työ­paik­ko­jen estei­tä hei­dän rek­ry­toin­nil­le. Vat­tu­lai­nen uskoo, että monet esteet saat­ta­vat ennem­min­kin kum­mu­ta enem­män rek­ry­toi­jan epä­var­muu­des­ta kuin var­si­nai­ses­ta estees­tä kv-työn­te­ki­jän rek­ry­toi­mi­sel­le.

– Mikä on oikeas­ti este? Yleen­sä sano­taan, ettei ehdi tai ole kie­li­tai­toa. Sit­ten sitä pitää hank­kia, hän tote­aa.

Vat­tu­lai­nen pitää moni­kir­ja­vaa työyh­tei­söä sivis­tä­vä­nä hänen omal­le kult­tuu­ri­tun­te­muk­sel­leen. Esi­hen­ki­lö­nä hän pyr­kii ymmär­tä­mään työn­te­ki­jöi­tä ja hei­dän tar­koi­tus­pe­ri­ään asias­sa kuin asias­sa. Hän halu­aa tie­tää, mis­tä hen­ki­löi­den aja­tuk­set ja esil­le tuo­mat asiat tule­vat ja kum­pua­vat. Samal­la Vat­tu­lai­sen tulee tutus­tut­tua enem­män eri kult­tuu­rei­hin.

– Kan­sain­vä­li­set työn­te­ki­jät rikas­tut­ta­vat työyh­tei­söä omal­la kult­tuu­ril­laan ja huu­mo­rin­ta­jul­laan, joka on aika usein haus­kaa, ker­too Vat­tu­lai­nen.

On luo­ta­va paik­ka, jos­sa kaik­ki viih­ty­vät, mut­ta samaan aikaan ihmis­ten on kun­nioi­tet­ta­va kult­tuu­ria, jos­sa he elä­vät ja naut­tia sii­tä.

Tasa­pai­no kult­tuu­reis­ta

Kau­pun­gi­nor­kes­te­rin hui­lis­ti Alexan­der Viazovt­sev saa­pui Suo­meen kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Viazovt­sev on pitä­nyt Joen­suun rau­hal­li­suu­des­ta ja työn­sä ren­tou­des­ta. Hän työs­ken­te­li Yhdys­val­lois­sa ennen Suo­meen tulo­aan, joten koke­mus­ta löy­tyy eri­lai­sis­ta työ­kult­tuu­reis­ta. Hän ker­too suo­ma­lai­sen, var­sin­kin joen­suu­lai­sen, työ­kult­tuu­rin ole­van pal­jon ren­nom­pi kuin Yhdys­val­lois­sa. Työ­ru­tii­ni oli Suo­meen ver­ra­ten inten­sii­vi­sem­pi ja hänen piti har­joi­tel­la pal­jon enem­män.

Tänä päi­vä­nä Viazovt­sev opet­te­lee yhä suo­men kiel­tä ja ker­too vai­mon­sa jo osaa­van sitä erin­omai­ses­ti. Orkes­te­rin kol­le­gat roh­kai­se­vat hän­tä oppi­maan kiel­tä, jos­ta hän on kii­tol­li­nen. Suo­men kie­len osaa­mi­nen avaa ovia ja kult­tuu­riin sisään pää­se­mi­nen hel­pot­tuu kie­len muka­na. Arki­päi­väi­set kes­kus­te­lut ja tilan­teet ovat sil­ti hänen paras opet­ta­jan­sa.

– Pomom­me on mah­ta­va, kos­ka hän käyt­tää enem­män englan­nin kiel­tä säh­kö­pos­teis­sam­me ja kokouk­sis­sam­me, kun saam­me lisää kan­sain­vä­li­siä opis­ke­li­joi­ta ja työn­te­ki­jöi­tä, sanoo Viazovt­sev.

Joen­suu on Viazovt­se­vin mie­les­tä sopi­van kan­san­vä­li­nen. Hän ei hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti koe tar­vit­se­van­sa esi­mer­kik­si kylt­te­jä englan­nik­si kah­vi­lois­sa, kos­ka lii­al­li­nen englan­ti ei pus­ki­si hän­tä opet­te­le­maan suo­mea. Viazovt­sev toi­voo arjes­saan tilai­suuk­sia ja tar­vet­ta ope­tel­la suo­mea. Hän halu­aa arvos­taa ja naut­tia kie­li­kult­tuu­ris­ta ympä­ril­lään. Samal­la hän tie­dos­taa ja kokee samo­ja tie­to­tek­ni­siä ongel­mia kie­li­muu­rin takia, jois­ta Mar­jo Vat­tu­lai­nen mai­nit­si. Tie­tyis­sä ter­veys­pal­ve­luis­sa ja pan­keis­sa pal­ve­lut ovat vain suo­mek­si, joka on ohjan­nut hänet asioi­maan mobii­li­so­vel­luk­sis­sa, jois­sa onnek­si on eri­kie­li­siä ver­sioi­ta.

– Se on tasa­pai­noa­sia. On luo­ta­va paik­ka, jos­sa kaik­ki viih­ty­vät, mut­ta samaan aikaan ihmis­ten on kun­nioi­tet­ta­va kult­tuu­ria, jos­sa he elä­vät ja naut­tia sii­tä, poh­tii Viazovt­sev.

Joen­suu on muka­va ja kau­nis paik­ka asua. Se ei ole vail­la haas­tei­ta, mut­ta mitä on elä­mä ilman haas­tei­ta, tote­aa Viazovs­tev.  

Paras­ta Joen­suus­sa työs­ken­te­lys­sä on Viazovt­se­vin työ­ai­ka­tau­lu. Joen­suus­sa pys­tyy tasa­pai­not­ta­maan työ­tä ja elä­mää toi­mi­vas­ti. Hän on kii­tol­li­nen saa­des­saan teh­dä halua­maan­sa työ­tä, kos­ka hän tie­dos­taa miten han­ka­laa on saa­da töi­tä orkes­te­ris­ta ja musii­kin alal­ta.

 Viazovt­sev arvos­taa joen­suu­lais­ta kau­nis­ta luon­toa, jota on haus­ka valo­ku­va­ta. Lisäk­si hän mai­nit­see pitä­vän­sä sii­tä, miten vähän käy­täm­me auto­ja Joen­suus­sa, sil­lä se patis­taa liik­ku­maan ja edis­tä­mään ter­veyt­tä.

– Joen­suu on muka­va ja kau­nis paik­ka asua. Se ei ole vail­la haas­tei­ta, mut­ta mitä on elä­mä ilman haas­tei­ta, tote­aa Viazovs­tev.