Mitä yhteis­tä on pul­lal­la, Ram­bol­la ja kori­pal­lol­la?

Joen­suun kau­pun­ki on saa­nut uuden visu­aa­li­sen ilmeen. Väri­maa­il­ma on muut­tu­nut, logo on uusi, samoin kuin muun muas­sa typo­gra­fia ja kuva­maa­il­ma. Ilmeen val­mis­te­lun yhtey­des­sä poh­dit­tiin pal­jon, mikä tekee Joen­suus­ta ainut­laa­tui­sen pai­kan ja tätä kysyt­tiin myös kau­pun­ki­lai­sil­ta. Mitä yllät­tä­vää tai hyvää eri­lai­sil­le ihmi­sil­le on tapah­tu­nut juu­ri tääl­lä? Monel­le Pie­lis­jo­ki oli tär­keä tai he piti­vät toris­ta, naut­ti­vat kar­ja­lai­ses­ta puheen­par­res­ta ja rau­hal­li­ses­ta maa­lais­mai­se­mas­ta.

Usein vas­tauk­set liit­tyi­vät kui­ten­kin ihmi­siin, koh­taa­mi­siin. Samaa ker­toi­vat myös Anne Kopo­nen ja Jare­kious ”JB” Brad­ley, Kata­ja­Bas­ke­tiin ja Joen­suu­hun jo kak­si ker­taa palan­nut yhdys­val­ta­lais­vah­vis­tus.

Ihmi­set ovat tääl­lä todel­la aito­ja ja haluan itse­kin säi­lyt­tää sen.

– Ihmi­set ovat tääl­lä todel­la aito­ja. He ovat otta­neet minut avo­sy­lin vas­taan ja toi­vot­ta­neet minut erit­täin läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leek­si, ker­too Brad­ley syis­tään tul­la tän­ne takai­sin.

Brad­ley ker­too pai­kal­lis­ten tule­van hel­pos­ti jut­te­le­maan, eten­kin nyt kun hän on tääl­lä jo kol­mat­ta ker­taa.

–  Tar­vit­sen aikaa tutus­tuak­se­ni ihmi­siin, mut­ta jut­te­len ihmis­ten kans­sa mie­lel­lä­ni, hän jat­kaa.

Joen­suu­lai­sy­lei­sö saa Brad­leyl­tä myös kii­tos­ta.

–  Jos pelaa huo­nos­ti, he kyl­lä sen ilmoit­ta­vat, mut­ta ylei­sö kan­nus­taa lop­puun asti eikä kos­kaan luo­vu­ta, hän sanoo.

Myös Anne Kopo­sen teke­vät onnel­li­sek­si Joen­suus­sa ihmi­set. Hän valit­si esi­mer­kik­si koh­taa­mi­sen käve­ly­ka­dul­la.

– Käve­lin ker­ran käve­ly­ka­dul­la ja oli ollut tosi kök­kö­nen päi­vä. Sit­ten eräs van­ha rou­va pysäyt­tää käsi­var­res­ta, että hei kuu­le, iha­naa kun sinul­la on noin pir­teän väri­set vaat­teet ja että voi vit­si kun piris­tää päi­vää. Se oikeas­ti piris­ti oman­kin päi­vä­ni!

Kun Brad­ley taas aika­naan palaa kotiin, hän aikoo vie­dä tuliai­si­na Joen­suus­ta muka­naan aidon kans­sa­käy­mi­sen.

– Olen ujo, mut­ta olen ensim­mäi­seen Joen­suun-vuo­tee­ni ver­rat­tu­na eri­lai­nen. Kun läh­den kotiin, en halua muut­tua. Ihmi­set ovat tääl­lä aito­ja ja haluan itse­kin säi­lyt­tää sen. Nyt pie­nen J’adore-tyttären isä­nä ajat­te­len asiois­ta hie­man eri taval­la kuin vaik­ka ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la tääl­lä olles­sa­ni.

Orans­sis­ta pitä­vä, iloi­ses­ti puhe­le­va Kopo­nen sum­maa Joen­suun tun­nel­maa:

– Ei tuo rou­van tapaa­mi­nen ole ainut­ker­tai­nen tapah­tu­ma, vaan tääl­lä ihmi­set oikeas­ti tule­vat sano­maan kivo­ja­kin asioi­ta. Eli tämä on sitä Joen­suu­ta!

Ei kaik­kea tätä tapah­tui­si, jol­lei tääl­lä oltai­si roh­kei­ta ja annet­tai­si asioil­le mah­dol­li­suus tapah­tua.

Yllät­tä­viä asioi­ta tapah­tuu, kun paik­ka on oikea ja mie­li ute­lias

Näis­tä samois­ta yllät­tä­vis­tä koh­taa­mi­sis­ta puhuu kau­pun­gin mark­ki­noin­ti­joh­ta­ja Mark­ku Pyyk­kö­nen kiteyt­täes­sään Joen­suun asen­net­ta ja samal­la kau­pun­gin uuden ilmeen vies­tiä.

– Yllät­tä­viä asioi­ta tapah­tuu, kun paik­ka on oikea ja mie­li ute­lias. Jot­kut voi­vat kut­su­vat tätä tuu­rik­si, mut­ta sat­tu­ma usein suo­sii val­mis­tau­tu­nut­ta ja avoin­ta miel­tä. Joen­suu on sel­lai­nen paik­ka, jos­sa asioi­ta myös teh­dään mones­ti vähän eri taval­la, roh­keas­ti yhdes­sä uut­ta kokeil­len.

Kau­pun­gin­joh­ta­ja Kari Kar­ja­lai­sel­le­kin tulee täs­tä mie­leen mon­ta esi­merk­kiä.

– Esi­mer­kik­si meil­lä on suur­ta kan­sain­vä­lis­tä­kin kiin­nos­tus­ta herät­tä­vä Suo­men suu­rin puu­ker­ros­ta­lo, olem­me saa­neet inno­va­tii­vi­ses­ta vih­reäs­tä raken­ta­mi­ses­ta pal­kin­nok­si tai­de­leik­ki­puis­ton suun­nit­te­lun, Enos­sa taas teh­dään Suo­men par­haa­na pal­kit­tua kou­lu­ruo­kaa. Ja Ram­bo. Sen äänet on teh­ty Ham­mas­lah­des­sa. Ja ihmi­set vie­lä yrit­tä­vät tääl­lä nakuu­in­nin maa­il­ma­nen­nä­tys­tä­kin.

– Ei kaik­kea tätä tapah­tui­si, jol­lei tääl­lä oltai­si roh­kei­ta ja annet­tai­si asioil­le mah­dol­li­suus tapah­tua, kau­pun­gin­joh­ta­ja Kar­ja­lai­nen sum­maa.